Meillä voidaan sairaan hyvin :D

Ihan on pakko tulla hehkuttamaan kun ollaan oltu toista viikkoa täysin normaalin koiran omistajia. Paddyn lääkkeet siirtyivät jääkaapista pöydälle säilytykseen ja johan alkoi taas lyyti kirjoittaa.... En osaa vielä sanoa onko se ihan koko totuus, mutta nyt tuntuu tehoavan. Flofinef lääke kun on jääkaapissa säilytettävä niin jaettiin lääkkeet dosettiin aina viikoksi ja heitettiin jääkaappiin säilytykseen. Nyt kuulemma kuitenkin ne lääkkeet kastuivat kondenssivedestä ja näinollen lääkeaineet pilaantuivat ennen aikojaan... (säilyvät siis tiiviissä purkissa mutta eivät dosetissa)

Huomattiin jälkikäteen jopa sellainen teoriaa tukeva asia, että maha oli sekaisin useimmiten juuri su-ma välisenä yönä ja viikonloppuna koira oli aina huonovointisempi... Alkuosa viikosta oli sitten aina parempaa ja loppuviikkoon syöminen hiipui....

Nyt Paddy syö päivittäin samaa määrää, kakka on normaalia ja koira on aktiivinen. Olen iloinen....

Mutta......

Paddyn silmät vuotaa edelleen rujosti ja ollaan jo yksi lääkekuuri saatu tulehdukseen. Ongelma on kuitenkin silmän ympärystät ja niiden karvat jotka silmää ärsyttävät varsinkin sisänurkassa. Edessä lienee leikkaus samalla kun jätkältä viedään pallit...

Nyt ollaan pohdittu josko paddyn naamakarvoja parturoitaisiin jo valmiiksi. (leikattaessa varmaan parturoitaisiin ainakin jonkun verran naamaa kuitenkin.) Tätä puoltaa myös se että paddy juoksi tänään neljästi puutapäin... :D Jätkä juoksi uudessa ympäristössä toisen nuoren koiran kanssa ja aina vaan osui niihin kahteen puuhun.... Ehkä me aloitamme tämän rodunomaisen ulkomuodon rujon raiskaamisen saksien kanssa... Ennen otetaan kyllä paljon vielä kuvia...

Paddy Osaa :D

No sainpa vihdoin kuvattua edes ulkona tehtäviä juttuja. Jätkän käppänä oli niin särmänä ennen kun kamera laitettiin päälle.. Sitten kun kuvattiin niin oltiin kovin löysää poikaa ja juokseminenkin on ihan lässyä... (samoin hyppiminen ja ylenpaattinen kontaktin haku)

Elikkäst ensimmäisessä istu, maahan, sivu, odota, kierrä, kiipee, "vilkuta" yms yms pikkuhömppää... Ja toki siis 6kk kakaran suorittamana... Emäntäkin teki pari mojovaa palkitsemismokaa, mutta sellasta se vaan on kun kameran laittaa päälle...

Sitten seuraavassa muistui, että jotain unohtu...  Tämä pujottelu on hiukan uutta ja aika kivaakin niin sehän on sitten pariin kertaan pakko kokeilla pieleen ennen onnistumista... (noi lasten vinkunat tulee naapurista... ollaan rajanaapurit lastentarhan kanssa...) Paddy tykkää kovasti tuosta kiertämisestä, niin siihen on aina hyvä lopettaa ja saa sillä myös onnistumisen vaikka muuton meniskin vähän penkinalle.

Viimosena sitten vielä tuli mieleen että yläfemmat unohtu! Paddyn eka temppu joka lienee aika rodunomainen liike koska hän oppi sen jo ensimmäisten viikkojen aikana. Silloin toki vain yhdellä tassulla silleen niinku oikeesti, mutta nyt jos yläfemmaa pyytää niin tulee kaks tassua ja turpavärkki aina pääliskauppaan... Sisätiloissa kun temputtaa niin vielä saa pyydettyä nätin yhden tassun läpäytyksenkin...

 

Sääli että olen niin laiska ja saamaton. Pätkä tuntuisi oppivan ihan mitä tahansa vaan keksin opettaa ja todella nopeasti. Olen yrittänyt katsastella koiratanssitunteja ja nyt myös rallytokoa ehkä... Vaan ei osu kurssit vuorotyöläiselle sopiviin aikoihin ei sitten millään.

Pakki parantumassa

Taas on alkanut maha kiinteytyä.. Kortisonit ylös ja antibioottia kaikkine lisineen kitaan. Nyt on sonta jo pötkön mallista mutta väri on melko väärä :D Eli kellertävää ja vaaleaa on sonta. Toisaalta on tuo ruokailukin edelleen kanaa ja riisiä pipanalla höystettynä.

Tässä ripulijaksossa oli hyvää se että sapuska on maistunut entiseen tapaan tai jopa paremminkin. Päiväpaskoja tuli parina päivänä ja öisin ollaan juostu ulkosalla lähinnä pissireissuilla kun kortisoni pistää juomaan ja kusemaan.

Käytiin tipassa lauantaina ja veriarvot olivat edelleen priimaa. Lääkäri oli vahvasti sitä mieltä että tämä on nyt ihan normaali mahatauti jota on täällä todella runsaasti liikenteessä. Löytyi pienellä kyselyllä lähipiiristäkin monta koiraa jotka olivat paskoneet vettä viikon.... Eli ollaan ihan ok :)

Eteenpäin siis taas vaan.... ja vielä meinaan mennä kerran kokeilemaan josko päästäisiin koirakouluun johonkin...

Sairastelusta...

Kyllä... me ollaan oltu ihan terveitä tässä välissä aina eiliseen asti... ihan vaan siltä varalta kirjotan että joku luulee meidän sairastavan ihan jatkuvasti.

Paddy on siis voinut hyvin paksusti ja jatkuvasti veriarvot ovat parantuneet ja elukka on ollut hyper normaali... Kunnes sitten eilen alkoi ripulointi... VOI TURKASEN PERSSULKA!! Nyt kyllä harmittaa oikeen vaan urakalla. Jätkä ensin vetäs ripulit yöllä ja sitten työpäivän aikana ja taas illan oli normisti... käytiin eläinlääkärilläkin kun oli kontrolliverinäytteiden aika ja en ollu huolissani vielä jätkän mahasta kun kerran oli niin aktiivinen koko päivän... Nyt sitten tänään on sama ripaska jatkunut ja ihan vettä tulee toisinaan... Nyt oli jo hiukkasen veto poissa... tai siis kokonaan mutta mies kun tuli kotiin niin jätkä oli taas superaktiivinen. Ruoka jopa alkoi nyt iltaa kohden maistumaan, mutta maha ei ole vielä antanut merkkiä parantumisesta. Nyt pidetään sormet ja varpaat ristissä että ei tarviis huomenna lähteä tippaan.

Raivostuttavaa tässä on se että nämä takapakit tulee AINA just sillon kun ollaan osallistumassa vihdoin ensimmäiseen koulutukseen. Koko Addison iski kun saatiin paikka agilityn pentukurssilta... Sitten yhtenä yönä oksensi kun olin päättänyt jo että mennään koiratanssiin yhteen paikkaan... Nyt sitten tulin toisiin aatoksiin ja ajattelin mennä tähän lähinnä olevaan koirakouluun jossa olis ollu rallytokoa yms temppukoulutusta, vaan eipä mennä nyt sitten vielä sinnekään...

Jäbällä oli painoa sellanen 11,2 kg eilen ja säkä huinii siinä 40cm kinttaalla... En tiedä... Ei ole laiha missään nimessä mutta paino tuntuu tuolleen numerona kovin vähäiseltä (joskin kotivaaka näyttää yli 12kg) Toisaalta se edellisen koiran 80kg oli hiukka eri kategoriassa niin siihen verraten kaikki on vähäistä...

Hyvin maistui ruoka ennen tätä mahapöppistä... Liikuntaa on tullut harrastettua paljon! Uusia temppuja on kellahtaminen ja jalkojen melkoisen sujuva pujottelu! En oo muuten ennen listannu tänne temppuvalikoimaa?

Seuraa
istu
maahan
sivulle
yläfemma
kiipeäminen erinäisten esineiden päälle
merkin kiertäminen
tasapainoilu kapealla puulla
"kuoleminen"
jalkojen pujottelu
"väärän puolen seuraaminen" ja puolen vaihto lennosta
paikka
noutaminen
renkaan läpi (ennen meneminen... nykyisin tunkeminen... rengas jääny vähän pieneksi)
osaa myös "hyppiä" esteitä eli menee maassa olevien keppien yli ohjatussa järjestyksessä

Jaa siinä ne tais ollakin sitten jo?? Himpura... pitää alkaa opettamaan uusia :D Tarkoitus oli opettaa alkuun temppu / viikko ja kuvata aina, vaan niin on jääny tavoitteet... Ainakin kuvaamisen suhteen... Melkeen tää on temppu per viikko vauhtia menny kyllä...

Josko viikonloppuna sais kameran latinkiin ja jotain todistusaineistoa isoista sanoista.... Siis jos tuo jätkä on hengissä viikonloppuna...

Lekurireissu taas takana....

Kontrollikäynti tuli taas tehtyä ja minä sain noottia kun liian vähän suolaa koiralleni syötän... eli palattiin taas antamaan puoliteelusikkaa suolaa päivässä... Myös annostuksia muutettiin... sitä florinefiä vai mitä olikaan saadaan syödä jo kokonainen pilleri aamuin illoin ja toisaalta kortisonia lähdettiin nyt laskemaan vihdoin.

Jäbällä oli natriumit vähän alhaalla ja kaliumit vähän yläkantissa ja virtsan ominaispaino ei ollu ihan tarpeeksi korkee... Eli tällasia nootteja tuli ja nyt sitten taas korjaillaan...

Jotenkin optimistisena ajattelin että käydään nyt kontrolleissa ja kaik olis ihan jees kun kerran koira on ollu pirtee aktiivinen ja hyvin syövä ja juova... Nyt sitten kuulemma juo liikaa.... :( Koskaan ei oo hyvä.... Läskiksi ei vielä haukkunut vaikka ei noita kylkiluita tuolta kyllä löydä... Vyötärö on kuitenkin timmi ja koiran olemus on muutoin solakka vaan kylkiin on tullu sellaset turvatyynyt että ei nyt ihan äkkiä nälkäänäkeväksi voisi sanoa.

Viime perjantaina Paddy imaisi henkeen koulutusnamin... kuivakananpalan... Ja kah kummaa sai sen kakistettua nenäänsä... Siellä se sitten muhi aina sunnuntaihin asti ja koira pöhisi ja yski ja niiskutti ja röhki... Kamala yö oli la-su yö jonka jälkeen soitinkin sitten lääkäriin ja kysyin mitä pitäis tehdä... Kuulemma rauhoitetaan ja sitten tongitaan nenästä tavara ulos.... Luojan kiitos mies sai sen kanan sitten ulos nenästä koiran kuonoa pystyasennossa hieroen.... Eli piti kaulaa suorana ja yskitytti koiraa tahallaan... Tuli se sieltä sitten henkitorven kautta vekka... :D

jeeee

Jäbä kasvaa ja vahvistuu.... Tässä tänviikkosia...

 

Kun mikään ei riitä... EI MIKÄÄN!!!

No mehän oltiin ihan hyvin tässä massaa kerätty ja veriarvot oli ekassa viikkokontrollissa oikeen hyvät. Jätkälle aloitettiin uudestaan kokeiluluontoisesti pepsid josko vielä saatais ruokahalua nostettua jos se maha on vieläkin vaan äreä ja olihan se... Pepsid päivässä ja koirahan alkoi syömään niinku normaalit koirat huonona päivänä... ;) Ja se on meille paljon...

Oli sitten koira niin paljon kerännyt ruokahalua ja intoa ja vauhtia, että olin hänen kanssaan autolla liikenteessä ja käytiin lihakaupassa... (siis minä kävin...) Ostin ihmisille jauhelihaa ja possun jotain piffiä... Kappas... tuolla on ydinluuta tuoreena... minäpä otan sellaisen... onko jotain muuta?? Jaa tollasia rustojuttuja!! Hei hyvä idea!!! EI HYVÄ IDEA!!! Hyvä idea!! EI HYVÄ IDEA!!!!

Menin autoon ja päätin sitten antaa yhden sellasen reilu 30cm rustokylkiluupuikon hälle jäisenä kaluttavaksi... Jätkähän ei todellakaan oo ahminut yhtään mitään vaan pilkkoo jokaisen papanankin suussaan ennen nielemistä ja esim koulutus namit pitää jauhaa myös ihan puruksi oikeen ajan kanssa... Jätkä meni maate hanttimiehen jalkatilaan ja alkoi natustaa ohuemmasta päästä... Ja järsi... ja järsi... ja järsi... 15 min päästä pysähdyin firman eteen ja tarkoitus oli ottaa pari kassia siitä kyytiin ja jatkaa kotiin... Antaa pojan nyt järsiä vielä vähän kun ei ollut päässyt kovin pitkälle järsimisessä...

Tulin kassien kanssa autoon ehkä 10 min päästä ja katsoin että jäljellä on enää paksusta päästä reilu 10cm pätkä ja sekin on väärinperin suussa joten nyt voisi olla hyvä hetki ottaa rusto pois niin ei mee maha ihan sekasin.... Käden ojennus kohti koiraa.... JA HUPSISTA!!! Sinne se solahti kurkusta alas kuin silakka pingviinin kitaan!! Ihan käden ulottuvissani se nielaisi sen.... Vaistomaisesti tietysti koiran kita auki ja pakko oli todeta että alas meni...

Ajoin kotiin ja nauroin (vitutustani) että johan taas piti sattua... Miten ihmeessä näin voi käydä.... Miten helvetissä mä olinkaan niin tyhmä?? Matkaa oli ehkä 10min jäljellä ja vähän paddya yskitti matkalla, eli tuskin rusto oikeen sinne mahalaukkuun kokonaan mahtui.... Jälkeenpäin olisin nyt ehkä yrittänyt oksettaa heti, mutta silloin mietin että en uskalla josko se on siellä sitten poikittain ja tulee vaan vielä pahempaa jälkeä aikaan... Kyllähän tollanen ohut rustotikku sulaa?? (HAAA HAAA!!! MILLÄ SULAA KUN PEPSIDILLÄ LAIMENNETAAN MAHAHAPOT POIS)

No tämä siis tapahtui lauantaina ja nyt on tiistai.... Hyvin varhainen tiistai.... En ole yöllä juuri nukkunut... Jätkä vielä maanantai aamuna sonti kiinteää ja söi keskimäärin hyvin... Päivällä mies oli kuitenkin huomannut että ei ole juonut ihan entiseen tahtiin ja syöminen edelleen hieman nihkeetä... Samaan kiinnitin minä illalla huomiota, mutta oli hyperaktiivinen ja söi kuitenkin jotain ja joi silmälumeeksi.... Vasta myöhään illalla nukkumaan mennessä kakkasi sitten löysemmän keon ja sitten oli todettava vaan että huomenna mennään lääkäriin...

Nyt on sitten se huomen... Viduttaa ihan armottomasti kun taas menee satalappusia ihan turhaan lekurireissuun... Jos meillä ei olisi tuota Addisonia niin antaisin itse kotona parafiiniöljyt ja yrittäisin tulostuttaa, mutta nyt kun on tää saakelin paska Addison niin toi nestetasapaino on niin perkulaan tärkeä, enkä uskalla yhtään pelleillä tän kanssa...

Että pidetään peukkuja taas tähänkin päivään... Ja jumankauta mä oon niin varma pikkuhiljaa että en ota taaskaan enää koskaan koiraa... Niin ihana kun tuo otus on niin niin JÄRKYTTÄVÄÄÄÄÄÄÄ tää stressaaminen ja epäonnen määrän sietäminen on myös...

Paddystä ja Armista vanhempia kuvia....

Armi The minibull

Tytsy on äitini hoteissa... Omistus on toisaalla

Pitkähermoinen ja uskomaton elukka pentujen kanssa leikkimään

Naamaltaa ei niin kyömy kun yleensä nää on... ainakaan mun mielestä...

Juur tässä kuvassa ei näytä miniltä...

Mä nään sen vaan aina ilman korvia kun mielistelee aina meikeläiselle

Paddy tykkäs armista kovasti... varsinkin kun sillä oli juoksutkin vielä toisella kyläilykerralla

.

Näistä kerroistakin tuli meidän tauti jo esille... Aina oli maha kuralla kun joku oli käynyt vähän leikittämässä häntä.

Söpö pieni koira....

Joo... on on...

Tässä armin hymy on mahtava... "älä lyö!"

Hah... melkeen niinku komee koira...

Tässä sitten Paddy vähän väsyneempänä...

Niinku silleen vähän...

Ja silkkityynyllä.... Vain parasta hälle...

Ja sitten meidän sairaskuvia... :( Poika parka... Tää tais olla toisen tiputuspäivän jälkeen.

Onneks nyt ollaan PALJON parempia jo!!!

Uneliaisuutta....

Nyt on sitten tuntosarvet ulkona ihan kokoajan ja jatkuvasti. Paddy on mun mielestä nukkunu tänään liikaa... nyt se meni itse koisimaan jo yläkertaan vaikka on kyllä nukkunut jo ehkä viidestä eteenpäin aika sikeesti.

Oltiin ulkosalla ja käveltiin ehkä 50m portilta ja takaisin... ulkona sai telmiä sen viisi minuuttia naapurin koiruksen kanssa ja hyvin innostus siihenkin riitti. Jotekin en osaa suhteuttaa sitä että koira on ollut todella sairas ja vaatii varmasti toipumiseen unta, kun samalla taas elukka on ihan oma itsensä mutta nukkuu liikaa...

Ruokaa meni alas jonkun verran mutta en osaa sanoa paljonko... Olen niin helkutisti tuputtanut mitä tahansa kunhan vaan söis... Huomenna toivottavasti menis jo ihan pelkkä nappula... TOIVOTTAVASTI!!!!!

Edelleen surffailun tuloksena on tullut vaan tylsiä tarinoita siitä kun on nuori pentu sairastunut tähän tautiin... Toivottavasti se on vaan vääristymä verkossa..

Tänään siis paino 6,6 jotta muistan..... jos oltaisiin jatkettu normaalilla kasvuvauhdilla niin oltaisiin jo varmaan 8,5kg tienoolla... Kutina on selkeesti laimentunut mutta on edelleen olemassa.

Addisonintauti harvinainen pennuilla...

Puolitoista päivää on google laulanut aiheesta. Paddy oli tänään kontrolliverikokeissa ja nyt oli veriarvot ihan siedettävästi kohillaan... Kaikki muut oli raja-arvoissa mutta urea arvo oli koholla... Eli enempi vielä pitäis juoda... Kusta onkin sitten tullu ihan järkysti...

Toisinaan taudista annetaan kovin ruusuinen ennuste ja kikki menee hyvin... Vaan varsinkin kun lontoon kielellä vaivautuu googlailemaan niin eipä olekaan niin hehkeää tekstiä luvassa. Erinäisiä tulehduskierteitä ja joillakin on ollut paljon myös muissa sisäelimissä vikoja.. (huomattu vasta ruumiinavauksessa)

Paddyn kanssa eletään nyt kuitenkin päviä kerrallaan... Ja sanotaanko nyt että vaikka 100g kerrallaan... Elukan pitäisi kerätä massaa nyt noin 800-1000g viikossa mikä on ihan hirmuinen tahti. Ruoka ei meinaa vieläkään isommissa määrin vaistua vaan kerralla menee ehkä puoli desiä tavaraa alas. Kaikki muu menee nappulaa paremmin....

Outoa jotenkin että saan antaa tuolle elukalle nyt IHAN mitä tahansa :D Ei ole ruokarajoitteita ollenkaan ja sapuskan päälle vielä ripotellaan vähän suolaa purkista...(natriumarvojen korjaamiseen)

Jätkä tuntuu jotenkin venyvän pituutta silmissä... Voi kun vaan saataisiin massaa myös runkoon... ja että vesi maistuisi... Ahdistaa... hui olkoon...

Jos joku Addisonintaudin kanssa taisteleva tämän näkee niin ottakaa yhteyttä!

Kiitos lääketieteelle!!

Paddy poika ON hengissä! Ensimmäinen päivä ilman tiputusta. Kanyyli on kyllä tassussa kiinni vielä varmuuden välttämiseksi... ja huomenna mennään siitä nykimään verikoetta taas.

Paddy meni siis maanantaina tiputukseen ja otettiin muutamia eri teorioihin perustuvaa testiä. Tiistaina tulosten piti tulla mutta eipä tullutkaan... Keskiviikkona kannoin eläinlääkäriin reporankana retkottavaa raatoa ja olin jo päättänyt että koira jää tälle tielleen jos tulokset tulevat eikä mitään selviä.

Luojalle kiitos testitulokset tuli ja saimme diagnosin varmistettua. Kovan onnen pojallamme on Addisonintauti. Keskiviikkona puolen päivän jälkeen tuikattiin ensimmäinen satsi kortisonia koiraan ja jo kolmen aikaan hoitaja soitti iloisena että elukka on jalkeilla ja jopa hyppii hieman ulkosalla remmissä!! Illan tullen olimme jo noutaneet loppuelämän lääkityksen aloituspakkaukset ja saimme illalla kotiin suoraan kävelevän koiran jolla oli jo oma olemus takaisin päässä. Sunnuntaista lähtien Paddy oli ollut enää vaistojen ohjaama raato, mutta nyt tuli tuttu koira takaisin.... Tosin TODELLA laihana ja heiveröisenä, mutta iloisena ja innokkaana.

Eilen illalla ensimmäisten lääkkeiden jälkeen paddy näki ensimmäistä kertaa rajanaapurimme uuden koiranpennun joka on vain viikon tai pari Paddya nuorempi. Pieni tiibetinspanielipoika sai paddyn innostumaan ja honkkeli leikki hetken aidanläpi uuden kaverinsa kanssa kunnes raahasin sen sisälle nukkumaan....

Tänään aamulla pelko oli vielä olemassa että tiputukseen olisi voitu joutua ja olin itse jo töissä. Tästä syystä äitini tuli hoitamaan Paddya ja oli kuulemma saanut maistaa millaista on olla hampaita vaihtavan schapen puruleluna :D Ruoka ja vesi kortisonin ja muun lääkemössön kanssa on tehnyt ihmeitä. Tänään päästettin jo naapurinpoika pihalle ja kaverukset saivat kisailla viiden minuutin ajan. Paddy oli ihan onnesta sekaisin kun vihdoin viikkojen jälkeen saa olla tekemisissä taas koirien kanssa ilman tautipelkoja.

Nyt sitten tasapainoillaan sen kanssa paljonko koiraa rassaa ja paljonko sen voi antaa juurikin leikkiä toisten koirien kanssa yms. Kuntohan on huono... Todella huono.... Elukka on laiha... Uskon kuitenkin että lyhyllä kohtaamisilla on psykologisesti suuri merkitys ja se myös auttaa nyt kuntouttamaan noita surkastuneita lihaksia takaisin... Niitä kuitenkin nyt tarvitaan kun kortisonin kanssa leikitään... Sovittiin jo huomiselle illalle treffit ja taas saa pojat painia sen viisi tai 10 minuuttia maksimissaan. Itse en tuota raaski lenkille edes yrittää eikä oikein tunnu oikealta sitä tuolla pihalla lelujen kanssa juoksuttaa... Painiessaan toisen koiran kanssa se kuitenkin saa tehdä sen omilla ehdoillaan ja vielä kun painikaveri on puolta pienempi niin eiköhän se ole tarpeeksi varovaista.

Mitä tämä nyt sitten tarkoittaa?? Elinikäinen lääkitys kahdesti päivässä ja sillä selvä... Stressaaviin tilanteisiin pitää varautua kortisonin kera ja alkuun joudutaan juoksemaan verikokeissa todella paljon. Me emme ole enää jalostuskelpoisia emmekä voi kisata missään lajissa ilmeisesti... Eli Paddyn ura tyssäsi jo neläjän kuukauden iässä tällaiseen tautiin... Odotan kauhulla taisteluita niin vakuutusyhtiön kuin kasvattajankin kanssa... Huhhuh.... Ahdistaa....

MUTTA MEILLÄ ON EDELLEEN MEIDÄN RAKAS POIKAMME HENGISSÄ JA TERVEENÄ!!

Nyt ei ole ruokarajoitteita enää... Kaikki vanhat vaivat menevät tämän taudin piikkiin heittämällä... Mahtavaaaaaaa!!!! Vaikka kamalaahan tämä oikeasti on??!!

Kuoleman kielissä

Näin meillä siis menee nyt... Koira on tiputuksessa ja erittäin huonossa kunnossa...

Reppana lopetti syömisen reilu viikko sitten ja tätä edelsi parin päivän ripuli jonka jälkeen maha taas alkoi toimia, mutta ruoka ei enää maistunut.  Tilanne paheni pahenemistaan ja pakkoruokinnasta ja juotosta huolimatta eilen illalla / yöllä tuli romahdus. Tänään enää koira tärisi ja ei pysynyt kunnolla pystyssä. Valot oli päällä mutta kukaan ei ollut kotona.

Edelleen lääkärit ovat varovaisen optimistisia selviytymisen suhteen. Itse jo kaivelen hautakuoppaa ja olen itkenyt silmät päästäni. Jouduin hakemaan töistä nuppilomaa muutamasta sattuneesta syystä mihin tämä nyt sitten oli aivan uskomattoman kamala lisä. Olen myös kipeenä itsekin... flunssaa...

Ruoka ei ole maistunut ja kiloja on karissut minultakin muutama. Tämäkin päivä mennyt ihan iltaan asti banaanin voimalla ja nyt alkaa jopa tuntua siltä että jotain voisi saada alas jos oikeen yrittäisin...

Kahdeksalta mennään hakemaan paddy pois sairaalasta yöksi tai siirretään se toiseen paikkaan missä on yöpäivystys. Aamusta kuitenkin joutuisi jokatapauksessa 100 varmasti takaisin joten elellään kyllä veitsenterällä....

Paino on muutamassa päivässä pudonnut puoli kiloa... tämäkin lähtöpaino oli mitattu keskiviikkona jolloin syömättömyyttä oli ollut jo kolme päivää... Ollaan siis TODELLLA heikossa kunnossa. Jäljellä enää vain luuranko, nahka ja kasa karvaa...

Kaksi epäilystä on nyt listalla... Toinen on addisonin tauti ja toinen on joku leptospiroosi... Molemmat olisi hoidettavissa olevia juttuja... toinen helpommin toinen ei.... Mutta odotellaan testituloksia ja odotellaan josko tulisi kerrankin jotain hyviä uutisia. Ilmeisesti munuaiset vielä toimii jotenkuten koska pissaa erittää edelleen... Kaikki munuaisiin viittaava on kuitenkin ollut tapissaan aamusella ja nyt on vielä kaliumarvot ihan perssiillään mutta muutoin alkaa kuulemma haiskahtaa ihan siedettävältä....

Takapakkia...

Mitäs tässä nyt taas pistäisi ylös... Paddy sai nyt rabies rokotteensa ja uuden sirun viime perjantaina. Pyysi josko lääkäri laittaisi samoja aineita kuitenkin kuin viimeksi... Oli koira niin hienosti sisäsiisti ja järjettömän energinen joten samaa mieluusti... No eipä tullut... Vointi oli toisenkin piikin jälkeen tosi hyvä, mutta sisäsiisteys on edelleen täysin hakusessa.

Lähinnä ongelmaa on öisin kun tuppaa sontimaan ja pissimään vaikka olen ottanut tavaksi päästää sen kerran yössä ulos (lähden töihin aamuvuorviikoilla 03 jäljistä joten on oppinut jo ennestään että yöllä kukutaan ja päästään pissille)

Tälläkertaa näppäimistön viereen ajoi ketutus mahan toiminnasta... Poika oli jo ihan täysin kunnossa oikeestaan kolmas päivä giardian toteamisesta lähtien. Tietysti maha tasottui hyvään uraansa vasta kun antibiooteista päästiin mutta siitä on jo viikkoja... Nyt kuitenkin viimeyönä jätkä on vetänyt ruikulia oikeen urakalla. Ensimmäiset mehut se ehti syömään mutta parit oli yön aikana sitten tullut vielä lisää. Otin talteen ja pistettiin taas giardiatestiin menemään.

Ruokaan heitin joukkoon maitohapot ja annoin kaapissa olevaa maharuokaa nyt penturuuan joukkoon aika ronskin määrän.

Positiivisempia juttuja!! Meidän jäbä on remmissä vieläkin erittäin siedettävä. Hän kohtaa niin ihmiset kuin muutkin koirat suurempia hötkyilemättä. Temppuja on jo ihan kiva valikoima ja suorittaa ne isolla mielihalulla. Odottelemme josko päästäisiin johonkin pentuagilityyn tai muulle kurssille harjoittelemaan muiden kanssa ryhmässä keskittymistä.

Paddy painelee märissä pusikoissa eikä ole moksiskaan vedestä ja märkyydestä. Miehen kanssa olivat perjantaina koirien uimarannalla (yksin) ja paddy lähti jo uimaan miehen ympäri kun ei jalat enää yltäneet pohjaan :) Meillä lenkille voidaan lähteä myös sadesäässä eikä paljoa tahtia haittaa... Lenkin pituudet on siinä 500m-700m että ei paljoo vielä päätä huimaa, mutta en viiitsi rasittaa kasvavia niveliä yksitotisella liikunnalla.

Eilen käytiin katsomassa paimennusharjoituksia ja ihmeteltiin lampaita. Olivat ihan hauskoja elukoita paddynkin mielestä... häntä lähinnä ihmetytti kun ne meni päällekkäin... (joo... oli sellanen aika varmaan niillä meneillään) Pinoutuville lampaille piti vähän pöhistä. Suoraan sanottuna EN saanut mitään kipinää moiseen touhuun...

Perjantaina paino oli 6,2 ja omasta mielestäni poika on taas vähän hoikemmassa kunnossa. Liikunta on maistunut, mutta ruoka ei...

Sitten vielä niitä tylsiä juttuja... Eli paddy on melko varmasti jollekin allerginen. Edelleen iho on kutisevainen ja korvat kutiaa myös. Toiseen korvaan saatiin jo hiivakin vieraaksi (viittaa myös allergioihin) Nyt ollaan siirtymässä sitten pennuille sopivaan allergianappulaan ja aletaan katsomaan mikä voisi olla tämän aiheuttaja. Itse veikkaan että ainakin possu... Possun korvan antamisen jälkeen on pariin otteeseen saanut vinhoja syyhykohtauksia parina iltana ja yönä.

Että näin meillä taas menee... päin persettä mutta menkööt :D

Sisäsiisteys!

Meillä on nyt maanantaista asti ollut 0 pissaa ja vain pari kakkaa.... Nyt ei ole kakkojakaan ollut kahteen vuorokauteen sisällä!!!

Eli me olemme ainakin toistaiseksi siirtyneet sisäsiistiin aikakauteen 13 viikon iässä. Varmasti tullaan takapakkia jossain vaiheessa niin että helisee, mutta nyt ollaan ainakin siivosti!

Edelleen poika herää siinä kuuden hujakoilla ja alkaa steppaamaan. Silloin käytetään ulkosalla pissillä ja yleensä myös kakkalla... Tämän jälkeen nukkuu vielä kasiin, jolloin hekilökunnan on vaan pakko nousta viihdyttämään.

Seuraava rokotus ja uusi siru asennetaan ensiviikon perjantaina!

hah.... Mörköikä... :D

Mikä mörköikä?? Mistä moinen nimitys??

Jaaaaaaa... ai se on se mikä alkoi tässä viimeviikon aikana... Se kun pönttö nostaa hönön päänsä ja alkaa puhkia ja pöristä ilman mitään järkevää selitystä. Samainen patapää ei tajua ollenkaan mikä on portin kilahdus tai oven kolahdus... Kamalaa on kuitenkin jos mami grillaa yms epäilyttävä toiminta väärässä kohdassa pihaa...

Eilen haettiin rokotus ja taisivat piikittää menemään jotain piriä siinä samaan syssyyn. Koira ei ole juurikaan kävellyt tänään vaan kaikki askeleet otetaan juosten tai pomppien.

Nyt reilu 13 viikkoisena on ollut ensimmäiset kaksi yötä täysin kuivana.... (kakka kyllä on tullut valitettavasti) Eilinen meni myös koko päivän osalta täysin kuivana... (kakkaa lukuunottamatta)

Ruoka ei ihan mene edelliseen vauhtiin kitusista alas, mutta tulostusjälki on priimaa joten olemme tyytytväisiä edelleen. Parin päivän takainen hullu raapiminen on taas jäänyt joten ollaan optimistisia!

Ensmäset piikit saatu!

Dodii! Nyt on nelosrokotteen tehoste saatu... Nelosrokotteen kun sai jo kahdeksannella viikolla (joku ruottalaisten outo tapa ilmeisesti)

Heti jo automatkalla etsiskelin sormineni sirua kun löysin kyllä sen sirun reijän mistä on tuikattu sisään... Nooooh... ei löytynyt... ajattelin että se on johonkin siirtynyt... Ei ollut....

Tänään eläinlääkärillä rokotukseen mentäessä pyysin josko viitsivät skannata sirun kun en ole sitä näppeineni löytänyt ja eipä se sitten koirassa enää ollutkaan... Piru... Uusi pitää laittaa...

Päätin sitten samalla kun otettiin giardiatarkistuskin vielä että pistetään se rabies ihan eri kerralla ja maksetaan itsemme kipeäksi. Jo tässä on tarpeeksi taisteltu, niin josko vähän suurempi todennäköisyys olis selvitä ilman komplikaatioita kun otettiin eri kerroilla nämä...

Nonni... Kuvia ;)

Jumankauta että harjaaminen on lystiä puuhaa... Ihan siis suorastaan parasta mitä tiedetään :D

Äitee hommas tollasen pirun ovistopparin joka on siis sitä kokoa mitä itse Paddington oli tullessansa. Samaan kuvaan kun nää nyt tunki niin jotenkin ei ihan ollu yhteistyö ja into kohillaan herralla...

No tuli se vähän ryhdikkäämpi asento kun vähän pyydettiin....

Joko jo tämä kohta riittäis... saanko mä jo tappaa ton??

"No anna palaa"

Paddyn kuono vaalenee jatkuvasti... voi tulla melko veikee ilme hälle vanhemmiten...

Sitten itse tekstiosuuteen... Kuurit antibioottia ja loishäätöä vedettiin ja maha tuli ihan täydelliseksi. Ihon kutina lakkas kun pakki toimi... Nooooh... siitä otettiin kyllä sitten takapakkia taasen asteen pari ja nyt pidetään peukut pystyssä että tänään hyvänä jatkunut pötkylän pykääminen pysyisi sillä hantillaan ja huomenna saatais ihan oikeesti ne rokotukset kuntoon!

Ollaan kerätty painoa ihan hienosti!! Viisi kiloa pärähti poikki kun ikää tuli kasaan 13 viikkoa. Nyt ollaan 13 viikkoa ja 1 päivä... Ja koiraan on muuttanut asumaan itse piru ja perkele! Nyt on pureminen aika roisia ja hyökkii villinä jalkoihin ja eteenkin käsiin. Luojan lykky että tuo ei oikeasti pure vaan todella hellällä suulla käy kiinni. Sanotaan nyt kuitenkin että se on puremista ja ehdottoman tuomittavaa käytöstä. Pari kertaa on tullut oikeen kunnon kulmuri ja sen jälkeen onkin sitten mietitty käytöstä kotvasen pidempään. Kiellot ja pärähtämiset ihmisen suunnilta saa aikaan herrassa hetken katumuksen ja yleensä myös järjettömän turhautumisjuoksuhepulin.

Temputuksen saralla osataan jo tulla sivulle, seurata hetken aikaa ilman remmiä ja varsinkin remmissä menee upeasti... (toistaiseksi) Remmissä muutoinkin on ihan unelma!! (toistaiseksi) Ollaan opeteltu hyppimään maassa olevien harjanvarsiesteiden yli niin edestä kuin takaa ja kiertäen ja pujotellen. Ollaan kiivetty lankkua ja harjoiteltu päähän pysähtymistä. Herra osaa istua ja mennä maahan vaihtelevasti. Makuu opeteltiin lähinnä liikkeestä putoavaksi, joten ei oikein ymmärrä miten paikallaan voi mennä istumaan ja makaamaan. Isäntä opetti pojan noutamaan ja hakee heitetyt lelut todella kaukaa ja vinhaa vauhtia. (siis se koira... ei isäntä) Paddy hyppää renkaan läpi... (vielä kun mahtuu menemään)

Ensimmäinen tapaaminen äidin minibullin kanssa meni myös todella hienosti vaikka ensin valkoinen paholainen oli todella pelottava ja turhan lähelle puskeva. Tästä tapauksesta tulee kuvia myöhemmin kun saan taas kortin purettua.

Tältä erää tämä olis taas tässä... Pidetään huomiselle piikittelylle peukkuja!!

Kuvia tulee joo joskus..

Kuvia olen yrittänyt pojasta napsia ja niiden perusteella tyyppi on melko paljon jopa kasvanut! Kyllähän tuo vaakalukemakin on tietysti tuplaantunut tässä parin viikon aikana... Eikä jätkä enää mahdu aidan alta...

Hauskaa on myös huomata miten väri muuttuu... Kyllähän sen jo alkuun näki juuriksvusta että blondihan siitä tulee ainakin osittain, mutta nyt sen näkee jo ihan oikeesti kun naama on oljen väriä ja selästä tulee sellasta ruskeen mitäänsanomattoman toffeen sekotusta juurikasvuna. Kuitenkin pään päälinen ja kaulan sivut on ihan tummaa ruskeaa...

Nyt on ensimmäisiä päiviä kun en OIKEESTI stressaa siitä onko tuo elukka elinkelpoinen. Nyt on alkanut syöminen menemään jo niin vauhdikkaasti että olen joutunut jopa vähän rajoittamaan. Lääkkeitä jäljellä enää kolme päivää jonka jälkeen nähdään onko tuo maha nyt sitten pysyvästi kiinteää vai onko vain antibiootin vaikutusta. Ehkä mahan turvotuskin häviää?? Mene ja tiedä...

Nyt jos korvien raapiminen ei hilliinny, niin aloitamme maharuuan loputtua kokeilemaan allergianappulaa, josko olisi kuitenkin kaiken takana joku allergia mistä maha sitten ensin suuttui ja joka ehkä vaikutti tartuntaan... Saimme lääkäriltä luvan antaa vähän antihistamiinia yötä vasten jos vielä korvien kyhnytys villiintyy yhtä pahaksi mitä tuossa joku ilta sitten oli. Reppana sekos ihan täysin... kieri ja pyöri ja raapi korviaan vinkuen. Tuppaa eniten syyhyymään juurikin iltasella kun pitäis rauhottua.

Olen enemmän kuin tyytyväinen rotuvalintaani vielä tällähetkellä. Vaikka tuntuu Paddy olevan hieman maanantaikappale ensimmäisten viikkojen kokemuksella, niin täytyy sanoa että luonne on passeli. Herkkä, ihana, kuunteleva/totteleva, helläsuinen, omatoiminen ja itsenäinen. Miinuksena pienoinen itsepäisyys ja myöskin se että kaikki kangas on suussa jatkuvasti. Sohvatyynyt, kengännauhat, pyyhkeet yms. Tämäkin osaltaan johtuu siitä että ei ole voitu tarjota luita kaluttavaksi niin jotain pitää suuhun saada.

Poika kulkee remmissä kuin vanha tekijä. Vieläkään ei kovin kauaksi kotoa päästä kun alkaa vauhti hiipua ja kotiin mennäänkin sitten hiukkasen nopeemmalla temmolla. Maasta löytää kaikki mahdolliset ja mahdottomat ruokapalaset, joten jatkuvasti saa vahtia.

Nyt vaan sormet ristissä että päästäisiin pian peuhaamaan muiden koirien kanssa ja näin saatais vähän lihaskuntoa rakennettua poikaan. Nyt tätä virkaa ulkosalla toimittaa kaksi naapurintyttöä. Hirmuinen kikatus kuuluu.. Voin vaan kuvitella mitä siellä taasen tapahtuu :D Täytynee mennä katsomaan...

Parempaan päin.

Edellisen viestin jälkeen käytiin vielä kerran lääkärissä kun ei se masu vaan tasottunut millään ja koira meni taas huonoon kuntoon eikä jaksanut kävellä eikä ollut aktiivinen olleskaan. Kasvattajalle soitin vielä ennen lekurille lähtöä ja tivasin josko olisi edes MITÄÄN arvausta mitä voisi olla... Hän vaan totesi että allergia se tuskin on koska ei ole tähän mennessä vielä tullut hänen koiristaan vastaan. Yksi ainut samankaltainen tapaus oli viiden vuoden takaa kun oli hänen yksi narttupentunsa saanut alkueläintartunnan. Hän pisti sähköpostilla löydetyn öttiäisen nimen ja näiden tietojen perusteella sitten mentiin lekuriin. Lääkäri totesi heti että tämä kasvattajan mainitsema ongelma meillä tuskin on kun ne ei oikeen tartu millään koiriin, mutta giardian nyt voisi oikeestaan testata...

Giardiahan se nyt sitten oli! Minä hypin riemusta ja eläinlääkäri tuijottaa islmät suurina ja kysyy että etkö sinä ymmärrä mikä homma siinä on hoitaa se??

Jumankauta jos mä selviän 10 päivän matokuurilla ja antibiooteilla ja kodin desinfioinnilla ja koiran pesulla niin olen mä jumalattoman onnekas verrattuna niihin jotka taistelee erinäisten muiden suolisto ongelmien ja allergioiden kanssa koko koiran eliniän....

Painoa oli viime lauantaina / sunnuntaina sellanen 2-2,2 kiloa meidän ruikulla... nyt tänään juuri punnitsin ja oli 3,1kg!!! Hyvin on siis viikossa saatu painoa kun ruoka on alkanut maistua oikeen todenteolla. Jätkä on kasvanut aika mukavasti kokoa eikä se nyt ole enää niin laiheliini. Kylkiluut alkaa olemaan nyt vihdoin siinä kunnossa peiteltynä että ei kolise kun silittää... oikeestaan on tosi hyvin jo ihran peitossa.;) (joo ei ole vielä liian paksu)

Nyt on vielä yksi mahaongelma... Se on nimittäin edelleen mallia turbo. Kakka tulee nyt toisen antibiootin ansiosta ihan pötkönä ja kiinteänä, mutta maha on ajoittain niin pinkeä pallo että oikeen ahdistaa.... siis minua ja eteenkin koiraa... Ei oikeen saa edes päätään raavittua kun maha on tiellä...

Maanantaina vielä jos on noin turbo niin sitten kyllä menen taas lekuriin sitä ihmettelemään. Voihan noi antibiootitkin sen tietty suututtaa... Kitaan menee edelleen canikuria, tehobaktia, vitamiinigeeliä, c-vitamiinia (virtsassa kiteitä) ja herkkämahaisten nappulaa keitetyllä kanalla höystettynä...  niin ja loishäätö + antibiootti.

Pikkunen lasku tuli....

Eihän enää mennä minnekään?? Eihän!

Pikku Paddy sai koipeensa pienen reijän. Nesteytystä ei tarvittu kun ollaan ahkerasti juopoteltu. Mahan kiukkuilu on nyt jatkunut niin kauan että antibiootit tuli ja iso kasa maitohappo yms apuaineita käyttöön. Paddy sai myös oikein maittavaa ja ihanaa toipumisruokaa joka oli sitten niin saakelin hyvää että oksat pois! Lääkäri sanoi että jos neljäsosan söisi purkista niin olis hyvä... jos puolet niin olisin jo tosi tyytyväinen... Kysyin vielä tarkennuksen että kerralla vai koko päivänä? Hän sanoi koko päivänä... JEEEE :D Paddy nimittäin kiskoi sen neljäsosan ensimmäisellä nuuhkaisulla.



Alkupalaksi antibiootti, pääruuaksi purkkiruoka maitohappobakteereilla ja jälkkäriksi vielä geeliä. Aamusella söikin jo canikuria, joten sen saa sitten päivällä taas kun on nälkää kerätty.

Parin päivän takaista juoksua

Vompatti

Suuri rusakon metsästäjä

Eilen oli paddyllä siis parempi päivä aina iltaan asti... Ruoka maistui, mutta se sitten tulikin ulos vähän vetisemmässä kaaressa kuin oli koskaan ennen tullut.

Kuulemma kahdessa päivässä pitäisi olla tulostusjäljen taas pötkylän muotoista. Jos huomiseen mennessä vielä huononee niin sitten takaisin ja tutkitaan lisää. Neljän päivän jälkeen siirrytään takaisin papanaruokaan ja ehkäpä nyt sitten vaihdan sen merkin kun kerran ollaan jo nyt näin pitkällä väärää ruokaa syömässä. Kasvattajakin oli sitä mieltä että ei maistunut tämä eucanuba tarpeeksi hyvin pennuille niin miksipä sitä nyt sitten jaktaisi kun kerran sen voi tähän samaan soppaan ja alustukseen nyt pistää vaihtoon... Ajattelin että varmanpäälle pelaten otan sille tämän saman merkin herkkämahaisten pentuversiota mitä nyt syödään purkista.

Voi itkujen itku....

Ei nyt mene meidän elämän alku ihan nappiin... Tänään pääsi jo minulta turhautmisesta itku...

Joku olis nyt vikana kun ei se ruoka vaan maistu....

Paddyllä oli heti alkujaan vähän ongelmia mahan kanssa. Ei syö läheskään sitä määrää kun paketti kertoo että pitäis syödä... syönyt oikeestaan vaan puolta määrää pussin ohjeesta... Maha on ollut välillä enempi pötköä ja sitten taas velliä... Eilen poitsu peuhasi toisen pennun kanssa ihan täysillä ja söi pitkästä aikaa edes pikkusen enempi sapuskaa vaan ilta kun tuli niin maha menee enemmän vaan solmuun... nyt alkoi kakki olemaan jo vetistä eikä enää vain löysää.

Tänään vaikkakin on sunnuntai on pakko mennä päivystykseen. Yön aikana kakki kaksi jäätävää vetistä kakkakökkökasaa ja nyt on selkeesti enempi voipunut. Onhan tuo jäbä jo laihtunutkin varmasti kun kasvaa kuitenkin vaikka ei syö niin paljon kun pitäisi. Eilen aloitin antamaan canikuria vai miten se nyt kirjoitetaankaan. Se varmaan sai aikaan suuremman ruokahalun ehkä?

Täytyy nyt vaan mennä anomaan apua lääkäriltä. Niin kovin herkästi sanotaan aina vaan että kotihoitoa ja seurailette vaan yms. Nyt mä kyllä aion vaatia selkeät ohjeet ja avut koska tulen muuten hulluksi tässä.

Monen vuoden haave toteutuu ja kaikki muu menee ihan nappiin.. vain ja ainoastaan tämä pakki ei ole yhteistyökykyinen.

Hyökkäykseen!

Me ei olla ravattu missään stressaamassa poikaa vaan hän on saanut ihan oman kodin pihamaita nuohota ja riehua siellä. Eilen oli ensimmäinen koiravieras ja sekin 8 viikkoinen pieni. Maksimi lenkki on ollut 200 metriä omaa hiekkatietä. Mitään lisukkeita ei ole annettu kun ensimmäisenä päivänä pala siankorvaa (josta luulin kaiken alkaneen) ja hänellä oli myös oma luu yksinolemista varten vaan sekin on nyt otettu pois.

Ruoka samaa kuin kasvattajalla ja itseasiassa säkki on sieltä saatu. Tarjottua tuli piimää ja kermaviiliä, mutta nekin jätin pois kun ei auttanut ruuan maistuvuuteen ja maha temppuili niidenkin aikana olevinaan enempi.

Nyt toivotaan että päivystys meidät ottaa vastaan ja autta... Itkujen itku....

Vauhti kasvaa ja vaarat lisääntyy!

Tuntuu että joka päivä tulee puolet lisää puhtia koiraan... Pelottaakin jo haluanko nähdä huomista :D

Paddy on nukkunut yöt todella hyvin. Ekana aamuna nousi viiden aikoihin kerran ruokaa kerjäämään ja seuraavana aamuna seiskalta. Sen jälkeen onkin mennyt sitten nukkuen.

Ruoka ei mennyt alas melkeinpä vuorokauteen, mutta nyt jauheliha ja mahamössö tekee kauppansa joten kuolemansairaita ei olla.... Ollaan vaan nirsoja... pipanakin kelpaa kuivana pienissä määrissä.

Paddy kakkii minikikkareita ja usein... Pissi ihan samanlaista että pieniä lammikoita alvariinsa. Selkeesti on taju että pitää mennä ulos ja ulkona useimmin pissii ja kakkii. Paddington haluaisi myös viettää kaikki nukkumahetket eteisessä ja ulkona. Päivällä käy myös sisätilat jos saa pitää päätä jalkapöydällä nukkuessa.

Ulkona raahaa isännän sukkamyttyä mukanaan pääalusena. Mahdollisesti myös kenkä voi toimittaa tyynyn virkaa. Suun käyttö on noussut todella isoon osaan ja myös taisteluleikit tuli eilen ja tänään oikeen kunnolla esiin.

Kaikinpuolin nyt on aktiivinen ja iloinen pentu tullut esiin. Kasvattaja oli sitä mieltä että menee pari viikkoa kunnes on kunnolla vauhti päällä... eli me ollaan jossain puolivälin alapuolella toistaiseksi :D APUVA! Poitsu on muuten kova komentelemaan jos ei uskalla tulla johonkin tai jos jotain ei tapahdu niin alkaa mölinä. Ei hauku eikä vingu... mölisee... "puhuu" vaativaan sävyyn.

Remmin ilmaantuminen kaulaan oli aika luonnollisen oloinen juttu hänelle. Kävelee siihen suuntaan missä remmi on ja kun remmi loppuu niin palaa pari askelta taaksepäin. Tämä tulee tietysti muuttumaan moneen kertaan mutta ensimmäinen kokeilu oli yllättävän rauhallinen ja kuitenkin hyvin vähän käytökseen vaikuttava.

Nyt on "kotiuduttu"

Paddington / Paddy / Pätkä on nyt kotona!!

Mentiin noutamaan poikaa niin heti autosta ulos tultuamme  nähtiin aitauksessa ihanasti pomppivia ja riehuvia pentuja. Pieniä koiran alkuja joilla oli hillitön meno päällä... Paddy ei kuitenkaan näkynyt siellä, ja kohta selvisi syykin... Paddy oli ollut pesulla ja kynsienleikkuu oli vielä edessä ennen kun päästäisiin paperihommien jälkeen kotimatkalle.

Järkytys oli valtava kun pyyhkeen sisällä oli surkea alakuloinen ja TODELLA pieni rääpäle. Ensimmäinen ajatus oli tietysti että hei... en minä tuollasta oo tilannu... mä haluun tollasen ilosen ja aktiivisen... (ja isomman)

Kohta asia kuitenkin selkisi... Nämä aitauksessa olevat olivatkin melkein 2kk vanhempia otuksia.

Hui olkoon että 9 viikon ikäiset pennut on PIENIÄ!! No tämä apaattisuus ja surkea ulkomuoto oli ihan seurausta eilisen sirutuksesta, rokotuksesta, madotuksesta, pesusta ja muusta pienestä rääkistä mitä nyt oli tehty. Kasvattaja oli myös jättänyt muut pennut häkkiin jotta tämä pääsisi rauhassa tutustumaan. (muutkin pennut tietysti nähtiin) Paddy leikki emon ja viiden muun aikuisen koiran keskellä ja näytti parin tunnin päästä jo ihan normaaleita pennun elkeitään. Söi hyvin ennen lähtöä ja siitä se sitten alkoi... yhteinen taival.

Pieni pentu oli tottunut matkustelemaan autossa koska kasvattaja ravasi mökillä koirineen alvariinsa. Paddy nukkui koko 3,5h matkan laivalle. Mieluisin paikka oli jalkatila koska sylissä ei saanut hyvää asentoa.

Vaavi oli autossa vielä kuitenkin aika surkea ilmestys ja eloa tuli lisää vasta laivan hytissä hetkeksi. Sapuska maistui vielä illallakin ihan hyvältä vaikkakin nyt enempi pipanaa tarjolla ilman niitä ihania lihamössöjä ja piimää.

Yö laivalla meni niin hyvin kun vaan ikinä voi mennä. Viiden aikaan poitsu heräsi ja väänsi tortut. Sen jälkeen olis taas napaan mahtunut lisää ruokaa, mutta kun ei tarjoilu pelannut niin jatkoi uniaan vielä hetken. Aamulla meillä olikin sitten ihan eri koira. Rohkea, aktiivinen ja reipas poika oli kuoriutunut yön aikana. Autossa kiipeiltiin mitä eriskummallisempiin paikkoihin kun odoteltiin laivasta pääsyä ja kotipihalla riemu repesi kun oli NURMIKKOA! Sitten juostiin ja pyörittiin ja juostiin lisää.

Laminaattilattia ja yleensäkin sisätilat oli todella tylsiä alkuun ja ulkona olisi pitänyt viettää aikaa. Haukkui jopa tyhmät omistajansa kun menivät välillä sisälle jotain tekemään tyhmät. Nyt on tiputkin treffattu ja Pelle tykkää Paddystä. Se hakeutuu liki ja ei ole ollenkaan pahoillaan vaikka Paddy tuijottelee. Liian lähelle kun menee nuuskimaan niin kiltisti pelle kopauttaa kiinni olevalla nokalla kuonoon. Paddya ei oikeastaan lainkaan kiinnosta linnut. Se kyllä tuijottelee ja ihmettelee, mutta ei osoita mitään kiinnostusta lintuihin vielä. Hiukan pelottaa kun ilmahyökkäys alkaa ja linnut lentää yli, mutta sekin oli vaan ihan ekoilla kerroilla.

Tämä vaavi syö PALJON ja nukkuu vielä enemmän! Pissat osuu paperille ehkä 60% tarkkuudella ja kakkat on tullut pääasiassa ulos. Nyt on jostain vähän mennyt maha löysemmälle kuin mitä oli alkuun (lienee ihan jo eri veden merkityksestä) Ripulia ei vielä ole mutta tarttuu peppukarvoihin ikävästi. Tarjolla on ollut nappulaa ja lihamössöä piimän kera... Samat nappulat kuin kasvattajalla ja liha + piimä on myös kasvattajan suosituksesta.

Toinen yö nukuttiin nyt sitten kotosalla. Teljettiin poitsu meidän kanssa makkariin ja hän nukkui lattialla aina aamu kuuteen asti makoisasti ilman yhtä ainuttkaan piippausta (niinkuin ei muuten laivassakaan vikissyt) Kuudelta oli hänellä sellanen olo että nyt ne ruuat tänne ja vähän vikkelään... Vauhtia oli myös aamusella vaikka muille jakaa. Sääli että ulkona satoi. Pieni ruokatankkaus auttoi kuitenkin siihen että unta saatiin venytettyä kasiin asti ja nyt sitten on haukku tutkisekllut kämppää ja aina ajoittain lahoaa johonkin nurkkaan nukkumaan. Pikkusen on leikitty possulla ja painittu ihmistenkin kanssa. Uni tulee kuitenkin aina parin minuutin riehumisen jälkeen joten aika helppoa on vielä.

Poika on muuten omatoiminen. Lähtee ulkoa sisälle jos tulee nälkä tai jano... Samoin lähtee toiseen huoneeseen pissalle paperille jos on hätä. Yleensä seuraa metrin parin etäisyydellä mutta voi saada jonkun päähänpiston ja mennä ihan omiin oloihinsa tekemään jotain omia juttuja. Ei nouse ylös vaikka itse siirryn huoneesta toiseen.

Parin viikon päästä varmaan alkaa hauva näyttämään omia merkkejään sitten jo enempi... Nautitaan nyt kun on vielä helppoa ;)

Uuden blogin opettelua

Niin sitä minäkin vanha Vuodatuksen käyttäjä jouduin vaihtamaan pois sieltä kun ei vaan hommat toimi. Nyt edessä on uuden blogin hallinnan opettelu. Toivottavasti tulee tätä käytettyä edes lähes yhtä usein kuin vanhaa. Nyt on ainakin uusi aihepiiri taas naputeltavaksi kun on tuo koiruus tulossa!

Olen ilmeisesti ollut liian kauan ilman koiraa. Edellisen olen haudannut 2002 kesällä kun oli nöffiherra Arttu päässyt jo kymmenen vuoden paremmalle puolelle ja hänellä alko takapää heikkenemään eikä aina päässyt enää ylös ihan ensimmäisellä yrittämällä.

Artun kuoleman jälkeen päätin (niinkuin niin monet muutkin varmaan ), että EI ENÄÄ IKINÄ KOIRAAAAA!!! niin kamala niistä on luopua. Kymmenen vuoden välein on se kamala parkuminen ja kuopan kaivuu... Siirryin silloin ihan aikuisten oikeesti lintuihin. Silloin minulla oli jo pari tipua, mutta päätin että siirryn vain ja ainoastaan lintuihin. Olihan niissä se etu että ei tarvii lenkittää... Ja seuraa niistä on enempi kuin koirista (uskokaa huviksenne) Niitä on myös helppo kouluttaa ja niiden kanssa puuhailu on melko monimuotoista... Vaan ei ne ole koiria... Kyllä sitä koiraa vaan alkoi uudestaan tehdä mieli. Kolmen vuoden koirattomuuden jälkeen jo vähän kaihosin ja vuonna 2006 meillä kävikin jo yksi vanhempi koira vähän kääntymässä sillä ajatuksella josko olisi jäänytkin... Vaan ei jäänyt.

Nyt tein miehen kanssa sitten "vedon" Jos lapsettomuutta tulee 3 vuotta täyteen, niin sitten minä saan kyllä koiran... Ja sainhan minä... ;) Eli tämä karvanaama on virallisesti ja häpeilemättä hommattu täysin lapsen korvikkeeksi.

Koiran rotu on valittu muutamien kriteerien perusteella ja rodun valintaan on todella käytetty vuosia. Toivottavasti ei ole mennyt ihan hukkaan koko operaatio.

Tarpeet ja toiveet
- Ei kovin suurta metsästysviettiä
-Aktiivinen
-Pienehkö
-Ei lyhytkarvainen
-Silmää miellyttävä
-Agilitykoira
-Miehelle juoksulenkkikaveri
-Täyspäinen ja terve
-Pitkäikäinen
-Avoin ja hyväntuulinen

Kyseisessä listassa on muutamia asioita jotka kumoavat toinen toisensa. On siis oikeastaan lista jollaista ei mikään rotu pysty täyttämään. Hähäää... pystyypäs... :D Sellainen meille nyt on ainakin luvattu saapuvaksi!

No mitä sitten on käynyt listoilla... Irlanninterrieri, Pyreneittenpaimenkoira, Katalonianpaimenkoira vesikoirat yms. Todella pitkälle pääsi Katalonianpaimenkoira... Niin pitkälle että oltiin pentujakin kerran jo ihastelemassa ja meillä oli katalapoika hoidossa pariin otteeseenkin. Luonne oli kuitenkin "etäinen" vaikka mussukka sohvalla päikkärit kainalossa otti ja nautti suunnattomasti huomiosta. Koirus oli kuitenkin sellanen saksanpaimenkoiran kaltainen kylmän viilee... Tulisuus tuli kyllä esiin heti kun linnut oli vapaana. Tämä herra olisi syönyt ne alta aikayksikön (toki kasvatuksellinen asia... jos olisi meillä ollut pennusta niin tuskin olis ollu ongelma)

Jostain sitten bongasin... muistaakseni jostain agilityaiheisesta blogista että oli joku ihan ihmen rotunen koira voittanu jonkun kisan... Mikä ihmee chapendoes?? Hä?? www.google.com..... kuvahaku........... HEEEI!! MIKÄ TÄÄ ON!!!! Kuvahaun ensimmäisellä sivulla komeilee yksi ruskea schapendoes... Se on rakkautta ensisilmäyksellä... just sellanen mitä mä oon aina halunnu!!

Nöffiharrastajana haaveilin silloin nuorena aina ruskeesta nöffistä. Nyt tietenkin järki sanoo että ei sitä harjaamisen määrää ja varsinkaan nykyaikasita nöffien kuolaamisen määrää kestä kukaan ;) Koira on myös väärää kokoluokkaa... vie aina koko takaluukun tilan ja on kokonsa vuoksi myös vaikeampi viedä hoitoon.

Schapendoes on kasvattajien mukaan heikomman metsästysvietin omaava ja ehdottomasti toimiva perhekoira. Kaikki haastattelemani kasvattajat olivat sitä mieltä että tulisi lintujen kanssa hyvällä todennäköisyydellä toimimaan (eri mieltä oli esim katala ja varsinkin PON ihmiset). Rotu on superaktiivinen, mutta toisaalta myös kovin selväpäinen ja osaa käyttäytyä (ehkä enempi pentuajan jälkeen mutta kuitenkin) Koira on pieni ja kevytrakenteinen. Pikä ikä olisi odotettavissa jos on vaan terve. Kestävyyttä pienessä paketissa on niin paljon että ei isännän lenkkeily varmasti aikuista koiraa näännytä ja vauhtia on senverta että pääsee agilityssä radan läpi ennen kun muut on keränny kimpsut ja kampsut kasaan ja lähteny kotiin.

Sitten tuli enää se väriongelma... Enhän mä tienny että se ihana ruskee schapendoes kuva on joku harvinaisuus?? No mut sellasen mä haluuuuuuun... Jos oon odottanu 7v että saan koiran... Hakenut vuosia oikeaa rotua mikä oikeesti sytyttää ja tuntuu omalta...  Miten ihmeessä mä voin nyt sitten tyytyä mihinkään sellaseen väriin mikä ei ollutkaan se 1. vaihtoehto?? No ei mitenkään... :D

Sitten alkoi vuoden alusta todellinen metsästys. Selvää oli heti alkuunsa että se ei suomesta muuten löydy... No mutta mites olis Hollanti... Sieltähän ne tulee... Joo... siellä on gentlebearssit... jaa Ruottissa carnacs... jaa Ranskassa monta.... jaa Belgiassakin pari. Kaikkiin vaan pentukyselyt menemään ja sitten odottamaan...

Pentueita oli tulossa keväällä monelle ja ruskeita piti joka yhdistelmästä oikeestaan tulla... Vaan kuinkas sitten kävikään?? Ranskassa mustavalkosta... Hollannissa sama... Ruotsissa tuli pentueellinen ruskeavalkoista mutta koirat oli käytännössä valkosia ja mä en halua valkoista koiraa mikä on sitte kokoajan paskasen näkönen... Gentlebearssiin luotin kun siellä oli kaksi pentuetta tulossa ruskeilla vanhemmilla... Vaan niilläkin kävi TODELLA huono tuuri ja vain kaksi tuli loppuviimein ruskeina (olisko ollu melkeen 10 pentua mustavalkosena)... Samaan aikaan kuitenkin syntyi Carnacsilla toinen pentue jossa oli yksi täysruskea uros.... Yksi ainokainen täysruskea... :D Arvatkaas minkä mä viikonloppuna meen hakemaan Ruotsista!!!

Kohta se saapuu!

14.7 Kotimatkalle Ruotsin maaseudulta kohti Turun Cityä lähtee pieni herra Paddington. Tätä karvaista adoptiolasta on hartaudella odotettu, toivottu ja haluttu. Emäntä on jo sekoamassa sukissaan kun aikaa on vielä viikko jäljellä.