Uuden blogin opettelua

Niin sitä minäkin vanha Vuodatuksen käyttäjä jouduin vaihtamaan pois sieltä kun ei vaan hommat toimi. Nyt edessä on uuden blogin hallinnan opettelu. Toivottavasti tulee tätä käytettyä edes lähes yhtä usein kuin vanhaa. Nyt on ainakin uusi aihepiiri taas naputeltavaksi kun on tuo koiruus tulossa!

Olen ilmeisesti ollut liian kauan ilman koiraa. Edellisen olen haudannut 2002 kesällä kun oli nöffiherra Arttu päässyt jo kymmenen vuoden paremmalle puolelle ja hänellä alko takapää heikkenemään eikä aina päässyt enää ylös ihan ensimmäisellä yrittämällä.

Artun kuoleman jälkeen päätin (niinkuin niin monet muutkin varmaan ), että EI ENÄÄ IKINÄ KOIRAAAAA!!! niin kamala niistä on luopua. Kymmenen vuoden välein on se kamala parkuminen ja kuopan kaivuu... Siirryin silloin ihan aikuisten oikeesti lintuihin. Silloin minulla oli jo pari tipua, mutta päätin että siirryn vain ja ainoastaan lintuihin. Olihan niissä se etu että ei tarvii lenkittää... Ja seuraa niistä on enempi kuin koirista (uskokaa huviksenne) Niitä on myös helppo kouluttaa ja niiden kanssa puuhailu on melko monimuotoista... Vaan ei ne ole koiria... Kyllä sitä koiraa vaan alkoi uudestaan tehdä mieli. Kolmen vuoden koirattomuuden jälkeen jo vähän kaihosin ja vuonna 2006 meillä kävikin jo yksi vanhempi koira vähän kääntymässä sillä ajatuksella josko olisi jäänytkin... Vaan ei jäänyt.

Nyt tein miehen kanssa sitten "vedon" Jos lapsettomuutta tulee 3 vuotta täyteen, niin sitten minä saan kyllä koiran... Ja sainhan minä... ;) Eli tämä karvanaama on virallisesti ja häpeilemättä hommattu täysin lapsen korvikkeeksi.

Koiran rotu on valittu muutamien kriteerien perusteella ja rodun valintaan on todella käytetty vuosia. Toivottavasti ei ole mennyt ihan hukkaan koko operaatio.

Tarpeet ja toiveet
- Ei kovin suurta metsästysviettiä
-Aktiivinen
-Pienehkö
-Ei lyhytkarvainen
-Silmää miellyttävä
-Agilitykoira
-Miehelle juoksulenkkikaveri
-Täyspäinen ja terve
-Pitkäikäinen
-Avoin ja hyväntuulinen

Kyseisessä listassa on muutamia asioita jotka kumoavat toinen toisensa. On siis oikeastaan lista jollaista ei mikään rotu pysty täyttämään. Hähäää... pystyypäs... :D Sellainen meille nyt on ainakin luvattu saapuvaksi!

No mitä sitten on käynyt listoilla... Irlanninterrieri, Pyreneittenpaimenkoira, Katalonianpaimenkoira vesikoirat yms. Todella pitkälle pääsi Katalonianpaimenkoira... Niin pitkälle että oltiin pentujakin kerran jo ihastelemassa ja meillä oli katalapoika hoidossa pariin otteeseenkin. Luonne oli kuitenkin "etäinen" vaikka mussukka sohvalla päikkärit kainalossa otti ja nautti suunnattomasti huomiosta. Koirus oli kuitenkin sellanen saksanpaimenkoiran kaltainen kylmän viilee... Tulisuus tuli kyllä esiin heti kun linnut oli vapaana. Tämä herra olisi syönyt ne alta aikayksikön (toki kasvatuksellinen asia... jos olisi meillä ollut pennusta niin tuskin olis ollu ongelma)

Jostain sitten bongasin... muistaakseni jostain agilityaiheisesta blogista että oli joku ihan ihmen rotunen koira voittanu jonkun kisan... Mikä ihmee chapendoes?? Hä?? www.google.com..... kuvahaku........... HEEEI!! MIKÄ TÄÄ ON!!!! Kuvahaun ensimmäisellä sivulla komeilee yksi ruskea schapendoes... Se on rakkautta ensisilmäyksellä... just sellanen mitä mä oon aina halunnu!!

Nöffiharrastajana haaveilin silloin nuorena aina ruskeesta nöffistä. Nyt tietenkin järki sanoo että ei sitä harjaamisen määrää ja varsinkaan nykyaikasita nöffien kuolaamisen määrää kestä kukaan ;) Koira on myös väärää kokoluokkaa... vie aina koko takaluukun tilan ja on kokonsa vuoksi myös vaikeampi viedä hoitoon.

Schapendoes on kasvattajien mukaan heikomman metsästysvietin omaava ja ehdottomasti toimiva perhekoira. Kaikki haastattelemani kasvattajat olivat sitä mieltä että tulisi lintujen kanssa hyvällä todennäköisyydellä toimimaan (eri mieltä oli esim katala ja varsinkin PON ihmiset). Rotu on superaktiivinen, mutta toisaalta myös kovin selväpäinen ja osaa käyttäytyä (ehkä enempi pentuajan jälkeen mutta kuitenkin) Koira on pieni ja kevytrakenteinen. Pikä ikä olisi odotettavissa jos on vaan terve. Kestävyyttä pienessä paketissa on niin paljon että ei isännän lenkkeily varmasti aikuista koiraa näännytä ja vauhtia on senverta että pääsee agilityssä radan läpi ennen kun muut on keränny kimpsut ja kampsut kasaan ja lähteny kotiin.

Sitten tuli enää se väriongelma... Enhän mä tienny että se ihana ruskee schapendoes kuva on joku harvinaisuus?? No mut sellasen mä haluuuuuuun... Jos oon odottanu 7v että saan koiran... Hakenut vuosia oikeaa rotua mikä oikeesti sytyttää ja tuntuu omalta...  Miten ihmeessä mä voin nyt sitten tyytyä mihinkään sellaseen väriin mikä ei ollutkaan se 1. vaihtoehto?? No ei mitenkään... :D

Sitten alkoi vuoden alusta todellinen metsästys. Selvää oli heti alkuunsa että se ei suomesta muuten löydy... No mutta mites olis Hollanti... Sieltähän ne tulee... Joo... siellä on gentlebearssit... jaa Ruottissa carnacs... jaa Ranskassa monta.... jaa Belgiassakin pari. Kaikkiin vaan pentukyselyt menemään ja sitten odottamaan...

Pentueita oli tulossa keväällä monelle ja ruskeita piti joka yhdistelmästä oikeestaan tulla... Vaan kuinkas sitten kävikään?? Ranskassa mustavalkosta... Hollannissa sama... Ruotsissa tuli pentueellinen ruskeavalkoista mutta koirat oli käytännössä valkosia ja mä en halua valkoista koiraa mikä on sitte kokoajan paskasen näkönen... Gentlebearssiin luotin kun siellä oli kaksi pentuetta tulossa ruskeilla vanhemmilla... Vaan niilläkin kävi TODELLA huono tuuri ja vain kaksi tuli loppuviimein ruskeina (olisko ollu melkeen 10 pentua mustavalkosena)... Samaan aikaan kuitenkin syntyi Carnacsilla toinen pentue jossa oli yksi täysruskea uros.... Yksi ainokainen täysruskea... :D Arvatkaas minkä mä viikonloppuna meen hakemaan Ruotsista!!!