Kun mikään ei riitä... EI MIKÄÄN!!!

No mehän oltiin ihan hyvin tässä massaa kerätty ja veriarvot oli ekassa viikkokontrollissa oikeen hyvät. Jätkälle aloitettiin uudestaan kokeiluluontoisesti pepsid josko vielä saatais ruokahalua nostettua jos se maha on vieläkin vaan äreä ja olihan se... Pepsid päivässä ja koirahan alkoi syömään niinku normaalit koirat huonona päivänä... ;) Ja se on meille paljon...

Oli sitten koira niin paljon kerännyt ruokahalua ja intoa ja vauhtia, että olin hänen kanssaan autolla liikenteessä ja käytiin lihakaupassa... (siis minä kävin...) Ostin ihmisille jauhelihaa ja possun jotain piffiä... Kappas... tuolla on ydinluuta tuoreena... minäpä otan sellaisen... onko jotain muuta?? Jaa tollasia rustojuttuja!! Hei hyvä idea!!! EI HYVÄ IDEA!!! Hyvä idea!! EI HYVÄ IDEA!!!!

Menin autoon ja päätin sitten antaa yhden sellasen reilu 30cm rustokylkiluupuikon hälle jäisenä kaluttavaksi... Jätkähän ei todellakaan oo ahminut yhtään mitään vaan pilkkoo jokaisen papanankin suussaan ennen nielemistä ja esim koulutus namit pitää jauhaa myös ihan puruksi oikeen ajan kanssa... Jätkä meni maate hanttimiehen jalkatilaan ja alkoi natustaa ohuemmasta päästä... Ja järsi... ja järsi... ja järsi... 15 min päästä pysähdyin firman eteen ja tarkoitus oli ottaa pari kassia siitä kyytiin ja jatkaa kotiin... Antaa pojan nyt järsiä vielä vähän kun ei ollut päässyt kovin pitkälle järsimisessä...

Tulin kassien kanssa autoon ehkä 10 min päästä ja katsoin että jäljellä on enää paksusta päästä reilu 10cm pätkä ja sekin on väärinperin suussa joten nyt voisi olla hyvä hetki ottaa rusto pois niin ei mee maha ihan sekasin.... Käden ojennus kohti koiraa.... JA HUPSISTA!!! Sinne se solahti kurkusta alas kuin silakka pingviinin kitaan!! Ihan käden ulottuvissani se nielaisi sen.... Vaistomaisesti tietysti koiran kita auki ja pakko oli todeta että alas meni...

Ajoin kotiin ja nauroin (vitutustani) että johan taas piti sattua... Miten ihmeessä näin voi käydä.... Miten helvetissä mä olinkaan niin tyhmä?? Matkaa oli ehkä 10min jäljellä ja vähän paddya yskitti matkalla, eli tuskin rusto oikeen sinne mahalaukkuun kokonaan mahtui.... Jälkeenpäin olisin nyt ehkä yrittänyt oksettaa heti, mutta silloin mietin että en uskalla josko se on siellä sitten poikittain ja tulee vaan vielä pahempaa jälkeä aikaan... Kyllähän tollanen ohut rustotikku sulaa?? (HAAA HAAA!!! MILLÄ SULAA KUN PEPSIDILLÄ LAIMENNETAAN MAHAHAPOT POIS)

No tämä siis tapahtui lauantaina ja nyt on tiistai.... Hyvin varhainen tiistai.... En ole yöllä juuri nukkunut... Jätkä vielä maanantai aamuna sonti kiinteää ja söi keskimäärin hyvin... Päivällä mies oli kuitenkin huomannut että ei ole juonut ihan entiseen tahtiin ja syöminen edelleen hieman nihkeetä... Samaan kiinnitin minä illalla huomiota, mutta oli hyperaktiivinen ja söi kuitenkin jotain ja joi silmälumeeksi.... Vasta myöhään illalla nukkumaan mennessä kakkasi sitten löysemmän keon ja sitten oli todettava vaan että huomenna mennään lääkäriin...

Nyt on sitten se huomen... Viduttaa ihan armottomasti kun taas menee satalappusia ihan turhaan lekurireissuun... Jos meillä ei olisi tuota Addisonia niin antaisin itse kotona parafiiniöljyt ja yrittäisin tulostuttaa, mutta nyt kun on tää saakelin paska Addison niin toi nestetasapaino on niin perkulaan tärkeä, enkä uskalla yhtään pelleillä tän kanssa...

Että pidetään peukkuja taas tähänkin päivään... Ja jumankauta mä oon niin varma pikkuhiljaa että en ota taaskaan enää koskaan koiraa... Niin ihana kun tuo otus on niin niin JÄRKYTTÄVÄÄÄÄÄÄÄ tää stressaaminen ja epäonnen määrän sietäminen on myös...

Paddystä ja Armista vanhempia kuvia....

Armi The minibull

Tytsy on äitini hoteissa... Omistus on toisaalla

Pitkähermoinen ja uskomaton elukka pentujen kanssa leikkimään

Naamaltaa ei niin kyömy kun yleensä nää on... ainakaan mun mielestä...

Juur tässä kuvassa ei näytä miniltä...

Mä nään sen vaan aina ilman korvia kun mielistelee aina meikeläiselle

Paddy tykkäs armista kovasti... varsinkin kun sillä oli juoksutkin vielä toisella kyläilykerralla

.

Näistä kerroistakin tuli meidän tauti jo esille... Aina oli maha kuralla kun joku oli käynyt vähän leikittämässä häntä.

Söpö pieni koira....

Joo... on on...

Tässä armin hymy on mahtava... "älä lyö!"

Hah... melkeen niinku komee koira...

Tässä sitten Paddy vähän väsyneempänä...

Niinku silleen vähän...

Ja silkkityynyllä.... Vain parasta hälle...

Ja sitten meidän sairaskuvia... :( Poika parka... Tää tais olla toisen tiputuspäivän jälkeen.

Onneks nyt ollaan PALJON parempia jo!!!

Uneliaisuutta....

Nyt on sitten tuntosarvet ulkona ihan kokoajan ja jatkuvasti. Paddy on mun mielestä nukkunu tänään liikaa... nyt se meni itse koisimaan jo yläkertaan vaikka on kyllä nukkunut jo ehkä viidestä eteenpäin aika sikeesti.

Oltiin ulkosalla ja käveltiin ehkä 50m portilta ja takaisin... ulkona sai telmiä sen viisi minuuttia naapurin koiruksen kanssa ja hyvin innostus siihenkin riitti. Jotekin en osaa suhteuttaa sitä että koira on ollut todella sairas ja vaatii varmasti toipumiseen unta, kun samalla taas elukka on ihan oma itsensä mutta nukkuu liikaa...

Ruokaa meni alas jonkun verran mutta en osaa sanoa paljonko... Olen niin helkutisti tuputtanut mitä tahansa kunhan vaan söis... Huomenna toivottavasti menis jo ihan pelkkä nappula... TOIVOTTAVASTI!!!!!

Edelleen surffailun tuloksena on tullut vaan tylsiä tarinoita siitä kun on nuori pentu sairastunut tähän tautiin... Toivottavasti se on vaan vääristymä verkossa..

Tänään siis paino 6,6 jotta muistan..... jos oltaisiin jatkettu normaalilla kasvuvauhdilla niin oltaisiin jo varmaan 8,5kg tienoolla... Kutina on selkeesti laimentunut mutta on edelleen olemassa.

Addisonintauti harvinainen pennuilla...

Puolitoista päivää on google laulanut aiheesta. Paddy oli tänään kontrolliverikokeissa ja nyt oli veriarvot ihan siedettävästi kohillaan... Kaikki muut oli raja-arvoissa mutta urea arvo oli koholla... Eli enempi vielä pitäis juoda... Kusta onkin sitten tullu ihan järkysti...

Toisinaan taudista annetaan kovin ruusuinen ennuste ja kikki menee hyvin... Vaan varsinkin kun lontoon kielellä vaivautuu googlailemaan niin eipä olekaan niin hehkeää tekstiä luvassa. Erinäisiä tulehduskierteitä ja joillakin on ollut paljon myös muissa sisäelimissä vikoja.. (huomattu vasta ruumiinavauksessa)

Paddyn kanssa eletään nyt kuitenkin päviä kerrallaan... Ja sanotaanko nyt että vaikka 100g kerrallaan... Elukan pitäisi kerätä massaa nyt noin 800-1000g viikossa mikä on ihan hirmuinen tahti. Ruoka ei meinaa vieläkään isommissa määrin vaistua vaan kerralla menee ehkä puoli desiä tavaraa alas. Kaikki muu menee nappulaa paremmin....

Outoa jotenkin että saan antaa tuolle elukalle nyt IHAN mitä tahansa :D Ei ole ruokarajoitteita ollenkaan ja sapuskan päälle vielä ripotellaan vähän suolaa purkista...(natriumarvojen korjaamiseen)

Jätkä tuntuu jotenkin venyvän pituutta silmissä... Voi kun vaan saataisiin massaa myös runkoon... ja että vesi maistuisi... Ahdistaa... hui olkoon...

Jos joku Addisonintaudin kanssa taisteleva tämän näkee niin ottakaa yhteyttä!

Kiitos lääketieteelle!!

Paddy poika ON hengissä! Ensimmäinen päivä ilman tiputusta. Kanyyli on kyllä tassussa kiinni vielä varmuuden välttämiseksi... ja huomenna mennään siitä nykimään verikoetta taas.

Paddy meni siis maanantaina tiputukseen ja otettiin muutamia eri teorioihin perustuvaa testiä. Tiistaina tulosten piti tulla mutta eipä tullutkaan... Keskiviikkona kannoin eläinlääkäriin reporankana retkottavaa raatoa ja olin jo päättänyt että koira jää tälle tielleen jos tulokset tulevat eikä mitään selviä.

Luojalle kiitos testitulokset tuli ja saimme diagnosin varmistettua. Kovan onnen pojallamme on Addisonintauti. Keskiviikkona puolen päivän jälkeen tuikattiin ensimmäinen satsi kortisonia koiraan ja jo kolmen aikaan hoitaja soitti iloisena että elukka on jalkeilla ja jopa hyppii hieman ulkosalla remmissä!! Illan tullen olimme jo noutaneet loppuelämän lääkityksen aloituspakkaukset ja saimme illalla kotiin suoraan kävelevän koiran jolla oli jo oma olemus takaisin päässä. Sunnuntaista lähtien Paddy oli ollut enää vaistojen ohjaama raato, mutta nyt tuli tuttu koira takaisin.... Tosin TODELLA laihana ja heiveröisenä, mutta iloisena ja innokkaana.

Eilen illalla ensimmäisten lääkkeiden jälkeen paddy näki ensimmäistä kertaa rajanaapurimme uuden koiranpennun joka on vain viikon tai pari Paddya nuorempi. Pieni tiibetinspanielipoika sai paddyn innostumaan ja honkkeli leikki hetken aidanläpi uuden kaverinsa kanssa kunnes raahasin sen sisälle nukkumaan....

Tänään aamulla pelko oli vielä olemassa että tiputukseen olisi voitu joutua ja olin itse jo töissä. Tästä syystä äitini tuli hoitamaan Paddya ja oli kuulemma saanut maistaa millaista on olla hampaita vaihtavan schapen puruleluna :D Ruoka ja vesi kortisonin ja muun lääkemössön kanssa on tehnyt ihmeitä. Tänään päästettin jo naapurinpoika pihalle ja kaverukset saivat kisailla viiden minuutin ajan. Paddy oli ihan onnesta sekaisin kun vihdoin viikkojen jälkeen saa olla tekemisissä taas koirien kanssa ilman tautipelkoja.

Nyt sitten tasapainoillaan sen kanssa paljonko koiraa rassaa ja paljonko sen voi antaa juurikin leikkiä toisten koirien kanssa yms. Kuntohan on huono... Todella huono.... Elukka on laiha... Uskon kuitenkin että lyhyllä kohtaamisilla on psykologisesti suuri merkitys ja se myös auttaa nyt kuntouttamaan noita surkastuneita lihaksia takaisin... Niitä kuitenkin nyt tarvitaan kun kortisonin kanssa leikitään... Sovittiin jo huomiselle illalle treffit ja taas saa pojat painia sen viisi tai 10 minuuttia maksimissaan. Itse en tuota raaski lenkille edes yrittää eikä oikein tunnu oikealta sitä tuolla pihalla lelujen kanssa juoksuttaa... Painiessaan toisen koiran kanssa se kuitenkin saa tehdä sen omilla ehdoillaan ja vielä kun painikaveri on puolta pienempi niin eiköhän se ole tarpeeksi varovaista.

Mitä tämä nyt sitten tarkoittaa?? Elinikäinen lääkitys kahdesti päivässä ja sillä selvä... Stressaaviin tilanteisiin pitää varautua kortisonin kera ja alkuun joudutaan juoksemaan verikokeissa todella paljon. Me emme ole enää jalostuskelpoisia emmekä voi kisata missään lajissa ilmeisesti... Eli Paddyn ura tyssäsi jo neläjän kuukauden iässä tällaiseen tautiin... Odotan kauhulla taisteluita niin vakuutusyhtiön kuin kasvattajankin kanssa... Huhhuh.... Ahdistaa....

MUTTA MEILLÄ ON EDELLEEN MEIDÄN RAKAS POIKAMME HENGISSÄ JA TERVEENÄ!!

Nyt ei ole ruokarajoitteita enää... Kaikki vanhat vaivat menevät tämän taudin piikkiin heittämällä... Mahtavaaaaaaa!!!! Vaikka kamalaahan tämä oikeasti on??!!

Kuoleman kielissä

Näin meillä siis menee nyt... Koira on tiputuksessa ja erittäin huonossa kunnossa...

Reppana lopetti syömisen reilu viikko sitten ja tätä edelsi parin päivän ripuli jonka jälkeen maha taas alkoi toimia, mutta ruoka ei enää maistunut.  Tilanne paheni pahenemistaan ja pakkoruokinnasta ja juotosta huolimatta eilen illalla / yöllä tuli romahdus. Tänään enää koira tärisi ja ei pysynyt kunnolla pystyssä. Valot oli päällä mutta kukaan ei ollut kotona.

Edelleen lääkärit ovat varovaisen optimistisia selviytymisen suhteen. Itse jo kaivelen hautakuoppaa ja olen itkenyt silmät päästäni. Jouduin hakemaan töistä nuppilomaa muutamasta sattuneesta syystä mihin tämä nyt sitten oli aivan uskomattoman kamala lisä. Olen myös kipeenä itsekin... flunssaa...

Ruoka ei ole maistunut ja kiloja on karissut minultakin muutama. Tämäkin päivä mennyt ihan iltaan asti banaanin voimalla ja nyt alkaa jopa tuntua siltä että jotain voisi saada alas jos oikeen yrittäisin...

Kahdeksalta mennään hakemaan paddy pois sairaalasta yöksi tai siirretään se toiseen paikkaan missä on yöpäivystys. Aamusta kuitenkin joutuisi jokatapauksessa 100 varmasti takaisin joten elellään kyllä veitsenterällä....

Paino on muutamassa päivässä pudonnut puoli kiloa... tämäkin lähtöpaino oli mitattu keskiviikkona jolloin syömättömyyttä oli ollut jo kolme päivää... Ollaan siis TODELLLA heikossa kunnossa. Jäljellä enää vain luuranko, nahka ja kasa karvaa...

Kaksi epäilystä on nyt listalla... Toinen on addisonin tauti ja toinen on joku leptospiroosi... Molemmat olisi hoidettavissa olevia juttuja... toinen helpommin toinen ei.... Mutta odotellaan testituloksia ja odotellaan josko tulisi kerrankin jotain hyviä uutisia. Ilmeisesti munuaiset vielä toimii jotenkuten koska pissaa erittää edelleen... Kaikki munuaisiin viittaava on kuitenkin ollut tapissaan aamusella ja nyt on vielä kaliumarvot ihan perssiillään mutta muutoin alkaa kuulemma haiskahtaa ihan siedettävältä....