Kuvia olen yrittänyt pojasta napsia ja niiden perusteella tyyppi on melko paljon jopa kasvanut! Kyllähän tuo vaakalukemakin on tietysti tuplaantunut tässä parin viikon aikana... Eikä jätkä enää mahdu aidan alta...
Hauskaa on myös huomata miten väri muuttuu... Kyllähän sen jo alkuun näki juuriksvusta että blondihan siitä tulee ainakin osittain, mutta nyt sen näkee jo ihan oikeesti kun naama on oljen väriä ja selästä tulee sellasta ruskeen mitäänsanomattoman toffeen sekotusta juurikasvuna. Kuitenkin pään päälinen ja kaulan sivut on ihan tummaa ruskeaa...
Nyt on ensimmäisiä päiviä kun en OIKEESTI stressaa siitä onko tuo elukka elinkelpoinen. Nyt on alkanut syöminen menemään jo niin vauhdikkaasti että olen joutunut jopa vähän rajoittamaan. Lääkkeitä jäljellä enää kolme päivää jonka jälkeen nähdään onko tuo maha nyt sitten pysyvästi kiinteää vai onko vain antibiootin vaikutusta. Ehkä mahan turvotuskin häviää?? Mene ja tiedä...
Nyt jos korvien raapiminen ei hilliinny, niin aloitamme maharuuan loputtua kokeilemaan allergianappulaa, josko olisi kuitenkin kaiken takana joku allergia mistä maha sitten ensin suuttui ja joka ehkä vaikutti tartuntaan... Saimme lääkäriltä luvan antaa vähän antihistamiinia yötä vasten jos vielä korvien kyhnytys villiintyy yhtä pahaksi mitä tuossa joku ilta sitten oli. Reppana sekos ihan täysin... kieri ja pyöri ja raapi korviaan vinkuen. Tuppaa eniten syyhyymään juurikin iltasella kun pitäis rauhottua.
Olen enemmän kuin tyytyväinen rotuvalintaani vielä tällähetkellä. Vaikka tuntuu Paddy olevan hieman maanantaikappale ensimmäisten viikkojen kokemuksella, niin täytyy sanoa että luonne on passeli. Herkkä, ihana, kuunteleva/totteleva, helläsuinen, omatoiminen ja itsenäinen. Miinuksena pienoinen itsepäisyys ja myöskin se että kaikki kangas on suussa jatkuvasti. Sohvatyynyt, kengännauhat, pyyhkeet yms. Tämäkin osaltaan johtuu siitä että ei ole voitu tarjota luita kaluttavaksi niin jotain pitää suuhun saada.
Poika kulkee remmissä kuin vanha tekijä. Vieläkään ei kovin kauaksi kotoa päästä kun alkaa vauhti hiipua ja kotiin mennäänkin sitten hiukkasen nopeemmalla temmolla. Maasta löytää kaikki mahdolliset ja mahdottomat ruokapalaset, joten jatkuvasti saa vahtia.
Nyt vaan sormet ristissä että päästäisiin pian peuhaamaan muiden koirien kanssa ja näin saatais vähän lihaskuntoa rakennettua poikaan. Nyt tätä virkaa ulkosalla toimittaa kaksi naapurintyttöä. Hirmuinen kikatus kuuluu.. Voin vaan kuvitella mitä siellä taasen tapahtuu :D Täytynee mennä katsomaan...
tiistai 31. heinäkuuta 2012
lauantai 28. heinäkuuta 2012
Parempaan päin.
Edellisen viestin jälkeen käytiin vielä kerran lääkärissä kun ei se masu vaan tasottunut millään ja koira meni taas huonoon kuntoon eikä jaksanut kävellä eikä ollut aktiivinen olleskaan. Kasvattajalle soitin vielä ennen lekurille lähtöä ja tivasin josko olisi edes MITÄÄN arvausta mitä voisi olla... Hän vaan totesi että allergia se tuskin on koska ei ole tähän mennessä vielä tullut hänen koiristaan vastaan. Yksi ainut samankaltainen tapaus oli viiden vuoden takaa kun oli hänen yksi narttupentunsa saanut alkueläintartunnan. Hän pisti sähköpostilla löydetyn öttiäisen nimen ja näiden tietojen perusteella sitten mentiin lekuriin. Lääkäri totesi heti että tämä kasvattajan mainitsema ongelma meillä tuskin on kun ne ei oikeen tartu millään koiriin, mutta giardian nyt voisi oikeestaan testata...
Giardiahan se nyt sitten oli! Minä hypin riemusta ja eläinlääkäri tuijottaa islmät suurina ja kysyy että etkö sinä ymmärrä mikä homma siinä on hoitaa se??
Jumankauta jos mä selviän 10 päivän matokuurilla ja antibiooteilla ja kodin desinfioinnilla ja koiran pesulla niin olen mä jumalattoman onnekas verrattuna niihin jotka taistelee erinäisten muiden suolisto ongelmien ja allergioiden kanssa koko koiran eliniän....
Painoa oli viime lauantaina / sunnuntaina sellanen 2-2,2 kiloa meidän ruikulla... nyt tänään juuri punnitsin ja oli 3,1kg!!! Hyvin on siis viikossa saatu painoa kun ruoka on alkanut maistua oikeen todenteolla. Jätkä on kasvanut aika mukavasti kokoa eikä se nyt ole enää niin laiheliini. Kylkiluut alkaa olemaan nyt vihdoin siinä kunnossa peiteltynä että ei kolise kun silittää... oikeestaan on tosi hyvin jo ihran peitossa.;) (joo ei ole vielä liian paksu)
Nyt on vielä yksi mahaongelma... Se on nimittäin edelleen mallia turbo. Kakka tulee nyt toisen antibiootin ansiosta ihan pötkönä ja kiinteänä, mutta maha on ajoittain niin pinkeä pallo että oikeen ahdistaa.... siis minua ja eteenkin koiraa... Ei oikeen saa edes päätään raavittua kun maha on tiellä...
Maanantaina vielä jos on noin turbo niin sitten kyllä menen taas lekuriin sitä ihmettelemään. Voihan noi antibiootitkin sen tietty suututtaa... Kitaan menee edelleen canikuria, tehobaktia, vitamiinigeeliä, c-vitamiinia (virtsassa kiteitä) ja herkkämahaisten nappulaa keitetyllä kanalla höystettynä... niin ja loishäätö + antibiootti.
Giardiahan se nyt sitten oli! Minä hypin riemusta ja eläinlääkäri tuijottaa islmät suurina ja kysyy että etkö sinä ymmärrä mikä homma siinä on hoitaa se??
Jumankauta jos mä selviän 10 päivän matokuurilla ja antibiooteilla ja kodin desinfioinnilla ja koiran pesulla niin olen mä jumalattoman onnekas verrattuna niihin jotka taistelee erinäisten muiden suolisto ongelmien ja allergioiden kanssa koko koiran eliniän....
Painoa oli viime lauantaina / sunnuntaina sellanen 2-2,2 kiloa meidän ruikulla... nyt tänään juuri punnitsin ja oli 3,1kg!!! Hyvin on siis viikossa saatu painoa kun ruoka on alkanut maistua oikeen todenteolla. Jätkä on kasvanut aika mukavasti kokoa eikä se nyt ole enää niin laiheliini. Kylkiluut alkaa olemaan nyt vihdoin siinä kunnossa peiteltynä että ei kolise kun silittää... oikeestaan on tosi hyvin jo ihran peitossa.;) (joo ei ole vielä liian paksu)
Nyt on vielä yksi mahaongelma... Se on nimittäin edelleen mallia turbo. Kakka tulee nyt toisen antibiootin ansiosta ihan pötkönä ja kiinteänä, mutta maha on ajoittain niin pinkeä pallo että oikeen ahdistaa.... siis minua ja eteenkin koiraa... Ei oikeen saa edes päätään raavittua kun maha on tiellä...
Maanantaina vielä jos on noin turbo niin sitten kyllä menen taas lekuriin sitä ihmettelemään. Voihan noi antibiootitkin sen tietty suututtaa... Kitaan menee edelleen canikuria, tehobaktia, vitamiinigeeliä, c-vitamiinia (virtsassa kiteitä) ja herkkämahaisten nappulaa keitetyllä kanalla höystettynä... niin ja loishäätö + antibiootti.
sunnuntai 22. heinäkuuta 2012
Pikkunen lasku tuli....
 |
| Eihän enää mennä minnekään?? Eihän! |
Alkupalaksi antibiootti, pääruuaksi purkkiruoka maitohappobakteereilla ja jälkkäriksi vielä geeliä. Aamusella söikin jo canikuria, joten sen saa sitten päivällä taas kun on nälkää kerätty.
 |
| Parin päivän takaista juoksua |
 |
| Vompatti |
 |
| Suuri rusakon metsästäjä |
Eilen oli paddyllä siis parempi päivä aina iltaan asti... Ruoka maistui, mutta se sitten tulikin ulos vähän vetisemmässä kaaressa kuin oli koskaan ennen tullut.
Kuulemma kahdessa päivässä pitäisi olla tulostusjäljen taas pötkylän muotoista. Jos huomiseen mennessä vielä huononee niin sitten takaisin ja tutkitaan lisää. Neljän päivän jälkeen siirrytään takaisin papanaruokaan ja ehkäpä nyt sitten vaihdan sen merkin kun kerran ollaan jo nyt näin pitkällä väärää ruokaa syömässä. Kasvattajakin oli sitä mieltä että ei maistunut tämä eucanuba tarpeeksi hyvin pennuille niin miksipä sitä nyt sitten jaktaisi kun kerran sen voi tähän samaan soppaan ja alustukseen nyt pistää vaihtoon... Ajattelin että varmanpäälle pelaten otan sille tämän saman merkin herkkämahaisten pentuversiota mitä nyt syödään purkista.
lauantai 21. heinäkuuta 2012
Voi itkujen itku....
Ei nyt mene meidän elämän alku ihan nappiin... Tänään pääsi jo minulta turhautmisesta itku...
Paddyllä oli heti alkujaan vähän ongelmia mahan kanssa. Ei syö läheskään sitä määrää kun paketti kertoo että pitäis syödä... syönyt oikeestaan vaan puolta määrää pussin ohjeesta... Maha on ollut välillä enempi pötköä ja sitten taas velliä... Eilen poitsu peuhasi toisen pennun kanssa ihan täysillä ja söi pitkästä aikaa edes pikkusen enempi sapuskaa vaan ilta kun tuli niin maha menee enemmän vaan solmuun... nyt alkoi kakki olemaan jo vetistä eikä enää vain löysää.
Tänään vaikkakin on sunnuntai on pakko mennä päivystykseen. Yön aikana kakki kaksi jäätävää vetistä kakkakökkökasaa ja nyt on selkeesti enempi voipunut. Onhan tuo jäbä jo laihtunutkin varmasti kun kasvaa kuitenkin vaikka ei syö niin paljon kun pitäisi. Eilen aloitin antamaan canikuria vai miten se nyt kirjoitetaankaan. Se varmaan sai aikaan suuremman ruokahalun ehkä?
Täytyy nyt vaan mennä anomaan apua lääkäriltä. Niin kovin herkästi sanotaan aina vaan että kotihoitoa ja seurailette vaan yms. Nyt mä kyllä aion vaatia selkeät ohjeet ja avut koska tulen muuten hulluksi tässä.
Monen vuoden haave toteutuu ja kaikki muu menee ihan nappiin.. vain ja ainoastaan tämä pakki ei ole yhteistyökykyinen.
Me ei olla ravattu missään stressaamassa poikaa vaan hän on saanut ihan oman kodin pihamaita nuohota ja riehua siellä. Eilen oli ensimmäinen koiravieras ja sekin 8 viikkoinen pieni. Maksimi lenkki on ollut 200 metriä omaa hiekkatietä. Mitään lisukkeita ei ole annettu kun ensimmäisenä päivänä pala siankorvaa (josta luulin kaiken alkaneen) ja hänellä oli myös oma luu yksinolemista varten vaan sekin on nyt otettu pois.
Ruoka samaa kuin kasvattajalla ja itseasiassa säkki on sieltä saatu. Tarjottua tuli piimää ja kermaviiliä, mutta nekin jätin pois kun ei auttanut ruuan maistuvuuteen ja maha temppuili niidenkin aikana olevinaan enempi.
Nyt toivotaan että päivystys meidät ottaa vastaan ja autta... Itkujen itku....
 |
| Joku olis nyt vikana kun ei se ruoka vaan maistu.... |
Tänään vaikkakin on sunnuntai on pakko mennä päivystykseen. Yön aikana kakki kaksi jäätävää vetistä kakkakökkökasaa ja nyt on selkeesti enempi voipunut. Onhan tuo jäbä jo laihtunutkin varmasti kun kasvaa kuitenkin vaikka ei syö niin paljon kun pitäisi. Eilen aloitin antamaan canikuria vai miten se nyt kirjoitetaankaan. Se varmaan sai aikaan suuremman ruokahalun ehkä?
Täytyy nyt vaan mennä anomaan apua lääkäriltä. Niin kovin herkästi sanotaan aina vaan että kotihoitoa ja seurailette vaan yms. Nyt mä kyllä aion vaatia selkeät ohjeet ja avut koska tulen muuten hulluksi tässä.
Monen vuoden haave toteutuu ja kaikki muu menee ihan nappiin.. vain ja ainoastaan tämä pakki ei ole yhteistyökykyinen.
 |
| Hyökkäykseen! |
Ruoka samaa kuin kasvattajalla ja itseasiassa säkki on sieltä saatu. Tarjottua tuli piimää ja kermaviiliä, mutta nekin jätin pois kun ei auttanut ruuan maistuvuuteen ja maha temppuili niidenkin aikana olevinaan enempi.
Nyt toivotaan että päivystys meidät ottaa vastaan ja autta... Itkujen itku....
keskiviikko 18. heinäkuuta 2012
Vauhti kasvaa ja vaarat lisääntyy!
Tuntuu että joka päivä tulee puolet lisää puhtia koiraan... Pelottaakin jo haluanko nähdä huomista :D
Paddy on nukkunut yöt todella hyvin. Ekana aamuna nousi viiden aikoihin kerran ruokaa kerjäämään ja seuraavana aamuna seiskalta. Sen jälkeen onkin mennyt sitten nukkuen.
Ruoka ei mennyt alas melkeinpä vuorokauteen, mutta nyt jauheliha ja mahamössö tekee kauppansa joten kuolemansairaita ei olla.... Ollaan vaan nirsoja... pipanakin kelpaa kuivana pienissä määrissä.
Paddy kakkii minikikkareita ja usein... Pissi ihan samanlaista että pieniä lammikoita alvariinsa. Selkeesti on taju että pitää mennä ulos ja ulkona useimmin pissii ja kakkii. Paddington haluaisi myös viettää kaikki nukkumahetket eteisessä ja ulkona. Päivällä käy myös sisätilat jos saa pitää päätä jalkapöydällä nukkuessa.
Ulkona raahaa isännän sukkamyttyä mukanaan pääalusena. Mahdollisesti myös kenkä voi toimittaa tyynyn virkaa. Suun käyttö on noussut todella isoon osaan ja myös taisteluleikit tuli eilen ja tänään oikeen kunnolla esiin.
Kaikinpuolin nyt on aktiivinen ja iloinen pentu tullut esiin. Kasvattaja oli sitä mieltä että menee pari viikkoa kunnes on kunnolla vauhti päällä... eli me ollaan jossain puolivälin alapuolella toistaiseksi :D APUVA! Poitsu on muuten kova komentelemaan jos ei uskalla tulla johonkin tai jos jotain ei tapahdu niin alkaa mölinä. Ei hauku eikä vingu... mölisee... "puhuu" vaativaan sävyyn.
Remmin ilmaantuminen kaulaan oli aika luonnollisen oloinen juttu hänelle. Kävelee siihen suuntaan missä remmi on ja kun remmi loppuu niin palaa pari askelta taaksepäin. Tämä tulee tietysti muuttumaan moneen kertaan mutta ensimmäinen kokeilu oli yllättävän rauhallinen ja kuitenkin hyvin vähän käytökseen vaikuttava.
Paddy on nukkunut yöt todella hyvin. Ekana aamuna nousi viiden aikoihin kerran ruokaa kerjäämään ja seuraavana aamuna seiskalta. Sen jälkeen onkin mennyt sitten nukkuen.
Ruoka ei mennyt alas melkeinpä vuorokauteen, mutta nyt jauheliha ja mahamössö tekee kauppansa joten kuolemansairaita ei olla.... Ollaan vaan nirsoja... pipanakin kelpaa kuivana pienissä määrissä.
Paddy kakkii minikikkareita ja usein... Pissi ihan samanlaista että pieniä lammikoita alvariinsa. Selkeesti on taju että pitää mennä ulos ja ulkona useimmin pissii ja kakkii. Paddington haluaisi myös viettää kaikki nukkumahetket eteisessä ja ulkona. Päivällä käy myös sisätilat jos saa pitää päätä jalkapöydällä nukkuessa.
Ulkona raahaa isännän sukkamyttyä mukanaan pääalusena. Mahdollisesti myös kenkä voi toimittaa tyynyn virkaa. Suun käyttö on noussut todella isoon osaan ja myös taisteluleikit tuli eilen ja tänään oikeen kunnolla esiin.
Kaikinpuolin nyt on aktiivinen ja iloinen pentu tullut esiin. Kasvattaja oli sitä mieltä että menee pari viikkoa kunnes on kunnolla vauhti päällä... eli me ollaan jossain puolivälin alapuolella toistaiseksi :D APUVA! Poitsu on muuten kova komentelemaan jos ei uskalla tulla johonkin tai jos jotain ei tapahdu niin alkaa mölinä. Ei hauku eikä vingu... mölisee... "puhuu" vaativaan sävyyn.
Remmin ilmaantuminen kaulaan oli aika luonnollisen oloinen juttu hänelle. Kävelee siihen suuntaan missä remmi on ja kun remmi loppuu niin palaa pari askelta taaksepäin. Tämä tulee tietysti muuttumaan moneen kertaan mutta ensimmäinen kokeilu oli yllättävän rauhallinen ja kuitenkin hyvin vähän käytökseen vaikuttava.
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
Nyt on "kotiuduttu"
Paddington / Paddy / Pätkä on nyt kotona!!
Mentiin noutamaan poikaa niin heti autosta ulos tultuamme nähtiin aitauksessa ihanasti pomppivia ja riehuvia pentuja. Pieniä koiran alkuja joilla oli hillitön meno päällä... Paddy ei kuitenkaan näkynyt siellä, ja kohta selvisi syykin... Paddy oli ollut pesulla ja kynsienleikkuu oli vielä edessä ennen kun päästäisiin paperihommien jälkeen kotimatkalle.
Järkytys oli valtava kun pyyhkeen sisällä oli surkea alakuloinen ja TODELLA pieni rääpäle. Ensimmäinen ajatus oli tietysti että hei... en minä tuollasta oo tilannu... mä haluun tollasen ilosen ja aktiivisen... (ja isomman)
Kohta asia kuitenkin selkisi... Nämä aitauksessa olevat olivatkin melkein 2kk vanhempia otuksia.
Hui olkoon että 9 viikon ikäiset pennut on PIENIÄ!! No tämä apaattisuus ja surkea ulkomuoto oli ihan seurausta eilisen sirutuksesta, rokotuksesta, madotuksesta, pesusta ja muusta pienestä rääkistä mitä nyt oli tehty. Kasvattaja oli myös jättänyt muut pennut häkkiin jotta tämä pääsisi rauhassa tutustumaan. (muutkin pennut tietysti nähtiin) Paddy leikki emon ja viiden muun aikuisen koiran keskellä ja näytti parin tunnin päästä jo ihan normaaleita pennun elkeitään. Söi hyvin ennen lähtöä ja siitä se sitten alkoi... yhteinen taival.
Pieni pentu oli tottunut matkustelemaan autossa koska kasvattaja ravasi mökillä koirineen alvariinsa. Paddy nukkui koko 3,5h matkan laivalle. Mieluisin paikka oli jalkatila koska sylissä ei saanut hyvää asentoa.
Vaavi oli autossa vielä kuitenkin aika surkea ilmestys ja eloa tuli lisää vasta laivan hytissä hetkeksi. Sapuska maistui vielä illallakin ihan hyvältä vaikkakin nyt enempi pipanaa tarjolla ilman niitä ihania lihamössöjä ja piimää.
Yö laivalla meni niin hyvin kun vaan ikinä voi mennä. Viiden aikaan poitsu heräsi ja väänsi tortut. Sen jälkeen olis taas napaan mahtunut lisää ruokaa, mutta kun ei tarjoilu pelannut niin jatkoi uniaan vielä hetken. Aamulla meillä olikin sitten ihan eri koira. Rohkea, aktiivinen ja reipas poika oli kuoriutunut yön aikana. Autossa kiipeiltiin mitä eriskummallisempiin paikkoihin kun odoteltiin laivasta pääsyä ja kotipihalla riemu repesi kun oli NURMIKKOA! Sitten juostiin ja pyörittiin ja juostiin lisää.
Laminaattilattia ja yleensäkin sisätilat oli todella tylsiä alkuun ja ulkona olisi pitänyt viettää aikaa. Haukkui jopa tyhmät omistajansa kun menivät välillä sisälle jotain tekemään tyhmät. Nyt on tiputkin treffattu ja Pelle tykkää Paddystä. Se hakeutuu liki ja ei ole ollenkaan pahoillaan vaikka Paddy tuijottelee. Liian lähelle kun menee nuuskimaan niin kiltisti pelle kopauttaa kiinni olevalla nokalla kuonoon. Paddya ei oikeastaan lainkaan kiinnosta linnut. Se kyllä tuijottelee ja ihmettelee, mutta ei osoita mitään kiinnostusta lintuihin vielä. Hiukan pelottaa kun ilmahyökkäys alkaa ja linnut lentää yli, mutta sekin oli vaan ihan ekoilla kerroilla.
Tämä vaavi syö PALJON ja nukkuu vielä enemmän! Pissat osuu paperille ehkä 60% tarkkuudella ja kakkat on tullut pääasiassa ulos. Nyt on jostain vähän mennyt maha löysemmälle kuin mitä oli alkuun (lienee ihan jo eri veden merkityksestä) Ripulia ei vielä ole mutta tarttuu peppukarvoihin ikävästi. Tarjolla on ollut nappulaa ja lihamössöä piimän kera... Samat nappulat kuin kasvattajalla ja liha + piimä on myös kasvattajan suosituksesta.
Toinen yö nukuttiin nyt sitten kotosalla. Teljettiin poitsu meidän kanssa makkariin ja hän nukkui lattialla aina aamu kuuteen asti makoisasti ilman yhtä ainuttkaan piippausta (niinkuin ei muuten laivassakaan vikissyt) Kuudelta oli hänellä sellanen olo että nyt ne ruuat tänne ja vähän vikkelään... Vauhtia oli myös aamusella vaikka muille jakaa. Sääli että ulkona satoi. Pieni ruokatankkaus auttoi kuitenkin siihen että unta saatiin venytettyä kasiin asti ja nyt sitten on haukku tutkisekllut kämppää ja aina ajoittain lahoaa johonkin nurkkaan nukkumaan. Pikkusen on leikitty possulla ja painittu ihmistenkin kanssa. Uni tulee kuitenkin aina parin minuutin riehumisen jälkeen joten aika helppoa on vielä.
Poika on muuten omatoiminen. Lähtee ulkoa sisälle jos tulee nälkä tai jano... Samoin lähtee toiseen huoneeseen pissalle paperille jos on hätä. Yleensä seuraa metrin parin etäisyydellä mutta voi saada jonkun päähänpiston ja mennä ihan omiin oloihinsa tekemään jotain omia juttuja. Ei nouse ylös vaikka itse siirryn huoneesta toiseen.
Parin viikon päästä varmaan alkaa hauva näyttämään omia merkkejään sitten jo enempi... Nautitaan nyt kun on vielä helppoa ;)
lauantai 7. heinäkuuta 2012
Uuden blogin opettelua
Niin sitä minäkin vanha Vuodatuksen käyttäjä jouduin vaihtamaan pois sieltä kun ei vaan hommat toimi. Nyt edessä on uuden blogin hallinnan opettelu. Toivottavasti tulee tätä käytettyä edes lähes yhtä usein kuin vanhaa. Nyt on ainakin uusi aihepiiri taas naputeltavaksi kun on tuo koiruus tulossa!
Olen ilmeisesti ollut liian kauan ilman koiraa. Edellisen olen haudannut 2002 kesällä kun oli nöffiherra Arttu päässyt jo kymmenen vuoden paremmalle puolelle ja hänellä alko takapää heikkenemään eikä aina päässyt enää ylös ihan ensimmäisellä yrittämällä.
Artun kuoleman jälkeen päätin (niinkuin niin monet muutkin varmaan ), että EI ENÄÄ IKINÄ KOIRAAAAA!!! niin kamala niistä on luopua. Kymmenen vuoden välein on se kamala parkuminen ja kuopan kaivuu... Siirryin silloin ihan aikuisten oikeesti lintuihin. Silloin minulla oli jo pari tipua, mutta päätin että siirryn vain ja ainoastaan lintuihin. Olihan niissä se etu että ei tarvii lenkittää... Ja seuraa niistä on enempi kuin koirista (uskokaa huviksenne) Niitä on myös helppo kouluttaa ja niiden kanssa puuhailu on melko monimuotoista... Vaan ei ne ole koiria... Kyllä sitä koiraa vaan alkoi uudestaan tehdä mieli. Kolmen vuoden koirattomuuden jälkeen jo vähän kaihosin ja vuonna 2006 meillä kävikin jo yksi vanhempi koira vähän kääntymässä sillä ajatuksella josko olisi jäänytkin... Vaan ei jäänyt.
Nyt tein miehen kanssa sitten "vedon" Jos lapsettomuutta tulee 3 vuotta täyteen, niin sitten minä saan kyllä koiran... Ja sainhan minä... ;) Eli tämä karvanaama on virallisesti ja häpeilemättä hommattu täysin lapsen korvikkeeksi.
Koiran rotu on valittu muutamien kriteerien perusteella ja rodun valintaan on todella käytetty vuosia. Toivottavasti ei ole mennyt ihan hukkaan koko operaatio.
Tarpeet ja toiveet
- Ei kovin suurta metsästysviettiä
-Aktiivinen
-Pienehkö
-Ei lyhytkarvainen
-Silmää miellyttävä
-Agilitykoira
-Miehelle juoksulenkkikaveri
-Täyspäinen ja terve
-Pitkäikäinen
-Avoin ja hyväntuulinen
Kyseisessä listassa on muutamia asioita jotka kumoavat toinen toisensa. On siis oikeastaan lista jollaista ei mikään rotu pysty täyttämään. Hähäää... pystyypäs... :D Sellainen meille nyt on ainakin luvattu saapuvaksi!
No mitä sitten on käynyt listoilla... Irlanninterrieri, Pyreneittenpaimenkoira, Katalonianpaimenkoira vesikoirat yms. Todella pitkälle pääsi Katalonianpaimenkoira... Niin pitkälle että oltiin pentujakin kerran jo ihastelemassa ja meillä oli katalapoika hoidossa pariin otteeseenkin. Luonne oli kuitenkin "etäinen" vaikka mussukka sohvalla päikkärit kainalossa otti ja nautti suunnattomasti huomiosta. Koirus oli kuitenkin sellanen saksanpaimenkoiran kaltainen kylmän viilee... Tulisuus tuli kyllä esiin heti kun linnut oli vapaana. Tämä herra olisi syönyt ne alta aikayksikön (toki kasvatuksellinen asia... jos olisi meillä ollut pennusta niin tuskin olis ollu ongelma)
Jostain sitten bongasin... muistaakseni jostain agilityaiheisesta blogista että oli joku ihan ihmen rotunen koira voittanu jonkun kisan... Mikä ihmee chapendoes?? Hä?? www.google.com..... kuvahaku........... HEEEI!! MIKÄ TÄÄ ON!!!! Kuvahaun ensimmäisellä sivulla komeilee yksi ruskea schapendoes... Se on rakkautta ensisilmäyksellä... just sellanen mitä mä oon aina halunnu!!
Nöffiharrastajana haaveilin silloin nuorena aina ruskeesta nöffistä. Nyt tietenkin järki sanoo että ei sitä harjaamisen määrää ja varsinkaan nykyaikasita nöffien kuolaamisen määrää kestä kukaan ;) Koira on myös väärää kokoluokkaa... vie aina koko takaluukun tilan ja on kokonsa vuoksi myös vaikeampi viedä hoitoon.
Schapendoes on kasvattajien mukaan heikomman metsästysvietin omaava ja ehdottomasti toimiva perhekoira. Kaikki haastattelemani kasvattajat olivat sitä mieltä että tulisi lintujen kanssa hyvällä todennäköisyydellä toimimaan (eri mieltä oli esim katala ja varsinkin PON ihmiset). Rotu on superaktiivinen, mutta toisaalta myös kovin selväpäinen ja osaa käyttäytyä (ehkä enempi pentuajan jälkeen mutta kuitenkin) Koira on pieni ja kevytrakenteinen. Pikä ikä olisi odotettavissa jos on vaan terve. Kestävyyttä pienessä paketissa on niin paljon että ei isännän lenkkeily varmasti aikuista koiraa näännytä ja vauhtia on senverta että pääsee agilityssä radan läpi ennen kun muut on keränny kimpsut ja kampsut kasaan ja lähteny kotiin.
Sitten tuli enää se väriongelma... Enhän mä tienny että se ihana ruskee schapendoes kuva on joku harvinaisuus?? No mut sellasen mä haluuuuuuun... Jos oon odottanu 7v että saan koiran... Hakenut vuosia oikeaa rotua mikä oikeesti sytyttää ja tuntuu omalta... Miten ihmeessä mä voin nyt sitten tyytyä mihinkään sellaseen väriin mikä ei ollutkaan se 1. vaihtoehto?? No ei mitenkään... :D
Sitten alkoi vuoden alusta todellinen metsästys. Selvää oli heti alkuunsa että se ei suomesta muuten löydy... No mutta mites olis Hollanti... Sieltähän ne tulee... Joo... siellä on gentlebearssit... jaa Ruottissa carnacs... jaa Ranskassa monta.... jaa Belgiassakin pari. Kaikkiin vaan pentukyselyt menemään ja sitten odottamaan...
Pentueita oli tulossa keväällä monelle ja ruskeita piti joka yhdistelmästä oikeestaan tulla... Vaan kuinkas sitten kävikään?? Ranskassa mustavalkosta... Hollannissa sama... Ruotsissa tuli pentueellinen ruskeavalkoista mutta koirat oli käytännössä valkosia ja mä en halua valkoista koiraa mikä on sitte kokoajan paskasen näkönen... Gentlebearssiin luotin kun siellä oli kaksi pentuetta tulossa ruskeilla vanhemmilla... Vaan niilläkin kävi TODELLA huono tuuri ja vain kaksi tuli loppuviimein ruskeina (olisko ollu melkeen 10 pentua mustavalkosena)... Samaan aikaan kuitenkin syntyi Carnacsilla toinen pentue jossa oli yksi täysruskea uros.... Yksi ainokainen täysruskea... :D Arvatkaas minkä mä viikonloppuna meen hakemaan Ruotsista!!!
Olen ilmeisesti ollut liian kauan ilman koiraa. Edellisen olen haudannut 2002 kesällä kun oli nöffiherra Arttu päässyt jo kymmenen vuoden paremmalle puolelle ja hänellä alko takapää heikkenemään eikä aina päässyt enää ylös ihan ensimmäisellä yrittämällä.
Artun kuoleman jälkeen päätin (niinkuin niin monet muutkin varmaan ), että EI ENÄÄ IKINÄ KOIRAAAAA!!! niin kamala niistä on luopua. Kymmenen vuoden välein on se kamala parkuminen ja kuopan kaivuu... Siirryin silloin ihan aikuisten oikeesti lintuihin. Silloin minulla oli jo pari tipua, mutta päätin että siirryn vain ja ainoastaan lintuihin. Olihan niissä se etu että ei tarvii lenkittää... Ja seuraa niistä on enempi kuin koirista (uskokaa huviksenne) Niitä on myös helppo kouluttaa ja niiden kanssa puuhailu on melko monimuotoista... Vaan ei ne ole koiria... Kyllä sitä koiraa vaan alkoi uudestaan tehdä mieli. Kolmen vuoden koirattomuuden jälkeen jo vähän kaihosin ja vuonna 2006 meillä kävikin jo yksi vanhempi koira vähän kääntymässä sillä ajatuksella josko olisi jäänytkin... Vaan ei jäänyt.
Nyt tein miehen kanssa sitten "vedon" Jos lapsettomuutta tulee 3 vuotta täyteen, niin sitten minä saan kyllä koiran... Ja sainhan minä... ;) Eli tämä karvanaama on virallisesti ja häpeilemättä hommattu täysin lapsen korvikkeeksi.
Koiran rotu on valittu muutamien kriteerien perusteella ja rodun valintaan on todella käytetty vuosia. Toivottavasti ei ole mennyt ihan hukkaan koko operaatio.
Tarpeet ja toiveet
- Ei kovin suurta metsästysviettiä
-Aktiivinen
-Pienehkö
-Ei lyhytkarvainen
-Silmää miellyttävä
-Agilitykoira
-Miehelle juoksulenkkikaveri
-Täyspäinen ja terve
-Pitkäikäinen
-Avoin ja hyväntuulinen
Kyseisessä listassa on muutamia asioita jotka kumoavat toinen toisensa. On siis oikeastaan lista jollaista ei mikään rotu pysty täyttämään. Hähäää... pystyypäs... :D Sellainen meille nyt on ainakin luvattu saapuvaksi!
No mitä sitten on käynyt listoilla... Irlanninterrieri, Pyreneittenpaimenkoira, Katalonianpaimenkoira vesikoirat yms. Todella pitkälle pääsi Katalonianpaimenkoira... Niin pitkälle että oltiin pentujakin kerran jo ihastelemassa ja meillä oli katalapoika hoidossa pariin otteeseenkin. Luonne oli kuitenkin "etäinen" vaikka mussukka sohvalla päikkärit kainalossa otti ja nautti suunnattomasti huomiosta. Koirus oli kuitenkin sellanen saksanpaimenkoiran kaltainen kylmän viilee... Tulisuus tuli kyllä esiin heti kun linnut oli vapaana. Tämä herra olisi syönyt ne alta aikayksikön (toki kasvatuksellinen asia... jos olisi meillä ollut pennusta niin tuskin olis ollu ongelma)
Jostain sitten bongasin... muistaakseni jostain agilityaiheisesta blogista että oli joku ihan ihmen rotunen koira voittanu jonkun kisan... Mikä ihmee chapendoes?? Hä?? www.google.com..... kuvahaku........... HEEEI!! MIKÄ TÄÄ ON!!!! Kuvahaun ensimmäisellä sivulla komeilee yksi ruskea schapendoes... Se on rakkautta ensisilmäyksellä... just sellanen mitä mä oon aina halunnu!!
Nöffiharrastajana haaveilin silloin nuorena aina ruskeesta nöffistä. Nyt tietenkin järki sanoo että ei sitä harjaamisen määrää ja varsinkaan nykyaikasita nöffien kuolaamisen määrää kestä kukaan ;) Koira on myös väärää kokoluokkaa... vie aina koko takaluukun tilan ja on kokonsa vuoksi myös vaikeampi viedä hoitoon.
Schapendoes on kasvattajien mukaan heikomman metsästysvietin omaava ja ehdottomasti toimiva perhekoira. Kaikki haastattelemani kasvattajat olivat sitä mieltä että tulisi lintujen kanssa hyvällä todennäköisyydellä toimimaan (eri mieltä oli esim katala ja varsinkin PON ihmiset). Rotu on superaktiivinen, mutta toisaalta myös kovin selväpäinen ja osaa käyttäytyä (ehkä enempi pentuajan jälkeen mutta kuitenkin) Koira on pieni ja kevytrakenteinen. Pikä ikä olisi odotettavissa jos on vaan terve. Kestävyyttä pienessä paketissa on niin paljon että ei isännän lenkkeily varmasti aikuista koiraa näännytä ja vauhtia on senverta että pääsee agilityssä radan läpi ennen kun muut on keränny kimpsut ja kampsut kasaan ja lähteny kotiin.
Sitten tuli enää se väriongelma... Enhän mä tienny että se ihana ruskee schapendoes kuva on joku harvinaisuus?? No mut sellasen mä haluuuuuuun... Jos oon odottanu 7v että saan koiran... Hakenut vuosia oikeaa rotua mikä oikeesti sytyttää ja tuntuu omalta... Miten ihmeessä mä voin nyt sitten tyytyä mihinkään sellaseen väriin mikä ei ollutkaan se 1. vaihtoehto?? No ei mitenkään... :D
Sitten alkoi vuoden alusta todellinen metsästys. Selvää oli heti alkuunsa että se ei suomesta muuten löydy... No mutta mites olis Hollanti... Sieltähän ne tulee... Joo... siellä on gentlebearssit... jaa Ruottissa carnacs... jaa Ranskassa monta.... jaa Belgiassakin pari. Kaikkiin vaan pentukyselyt menemään ja sitten odottamaan...
Pentueita oli tulossa keväällä monelle ja ruskeita piti joka yhdistelmästä oikeestaan tulla... Vaan kuinkas sitten kävikään?? Ranskassa mustavalkosta... Hollannissa sama... Ruotsissa tuli pentueellinen ruskeavalkoista mutta koirat oli käytännössä valkosia ja mä en halua valkoista koiraa mikä on sitte kokoajan paskasen näkönen... Gentlebearssiin luotin kun siellä oli kaksi pentuetta tulossa ruskeilla vanhemmilla... Vaan niilläkin kävi TODELLA huono tuuri ja vain kaksi tuli loppuviimein ruskeina (olisko ollu melkeen 10 pentua mustavalkosena)... Samaan aikaan kuitenkin syntyi Carnacsilla toinen pentue jossa oli yksi täysruskea uros.... Yksi ainokainen täysruskea... :D Arvatkaas minkä mä viikonloppuna meen hakemaan Ruotsista!!!
Kohta se saapuu!
14.7 Kotimatkalle Ruotsin maaseudulta kohti Turun Cityä lähtee pieni herra Paddington. Tätä karvaista adoptiolasta on hartaudella odotettu, toivottu ja haluttu. Emäntä on jo sekoamassa sukissaan kun aikaa on vielä viikko jäljellä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)