Kuvia olen yrittänyt pojasta napsia ja niiden perusteella tyyppi on melko paljon jopa kasvanut! Kyllähän tuo vaakalukemakin on tietysti tuplaantunut tässä parin viikon aikana... Eikä jätkä enää mahdu aidan alta...
Hauskaa on myös huomata miten väri muuttuu... Kyllähän sen jo alkuun näki juuriksvusta että blondihan siitä tulee ainakin osittain, mutta nyt sen näkee jo ihan oikeesti kun naama on oljen väriä ja selästä tulee sellasta ruskeen mitäänsanomattoman toffeen sekotusta juurikasvuna. Kuitenkin pään päälinen ja kaulan sivut on ihan tummaa ruskeaa...
Nyt on ensimmäisiä päiviä kun en OIKEESTI stressaa siitä onko tuo elukka elinkelpoinen. Nyt on alkanut syöminen menemään jo niin vauhdikkaasti että olen joutunut jopa vähän rajoittamaan. Lääkkeitä jäljellä enää kolme päivää jonka jälkeen nähdään onko tuo maha nyt sitten pysyvästi kiinteää vai onko vain antibiootin vaikutusta. Ehkä mahan turvotuskin häviää?? Mene ja tiedä...
Nyt jos korvien raapiminen ei hilliinny, niin aloitamme maharuuan loputtua kokeilemaan allergianappulaa, josko olisi kuitenkin kaiken takana joku allergia mistä maha sitten ensin suuttui ja joka ehkä vaikutti tartuntaan... Saimme lääkäriltä luvan antaa vähän antihistamiinia yötä vasten jos vielä korvien kyhnytys villiintyy yhtä pahaksi mitä tuossa joku ilta sitten oli. Reppana sekos ihan täysin... kieri ja pyöri ja raapi korviaan vinkuen. Tuppaa eniten syyhyymään juurikin iltasella kun pitäis rauhottua.
Olen enemmän kuin tyytyväinen rotuvalintaani vielä tällähetkellä. Vaikka tuntuu Paddy olevan hieman maanantaikappale ensimmäisten viikkojen kokemuksella, niin täytyy sanoa että luonne on passeli. Herkkä, ihana, kuunteleva/totteleva, helläsuinen, omatoiminen ja itsenäinen. Miinuksena pienoinen itsepäisyys ja myöskin se että kaikki kangas on suussa jatkuvasti. Sohvatyynyt, kengännauhat, pyyhkeet yms. Tämäkin osaltaan johtuu siitä että ei ole voitu tarjota luita kaluttavaksi niin jotain pitää suuhun saada.
Poika kulkee remmissä kuin vanha tekijä. Vieläkään ei kovin kauaksi kotoa päästä kun alkaa vauhti hiipua ja kotiin mennäänkin sitten hiukkasen nopeemmalla temmolla. Maasta löytää kaikki mahdolliset ja mahdottomat ruokapalaset, joten jatkuvasti saa vahtia.
Nyt vaan sormet ristissä että päästäisiin pian peuhaamaan muiden koirien kanssa ja näin saatais vähän lihaskuntoa rakennettua poikaan. Nyt tätä virkaa ulkosalla toimittaa kaksi naapurintyttöä. Hirmuinen kikatus kuuluu.. Voin vaan kuvitella mitä siellä taasen tapahtuu :D Täytynee mennä katsomaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti