Nonni... Kuvia ;)

Jumankauta että harjaaminen on lystiä puuhaa... Ihan siis suorastaan parasta mitä tiedetään :D

Äitee hommas tollasen pirun ovistopparin joka on siis sitä kokoa mitä itse Paddington oli tullessansa. Samaan kuvaan kun nää nyt tunki niin jotenkin ei ihan ollu yhteistyö ja into kohillaan herralla...

No tuli se vähän ryhdikkäämpi asento kun vähän pyydettiin....

Joko jo tämä kohta riittäis... saanko mä jo tappaa ton??

"No anna palaa"

Paddyn kuono vaalenee jatkuvasti... voi tulla melko veikee ilme hälle vanhemmiten...

Sitten itse tekstiosuuteen... Kuurit antibioottia ja loishäätöä vedettiin ja maha tuli ihan täydelliseksi. Ihon kutina lakkas kun pakki toimi... Nooooh... siitä otettiin kyllä sitten takapakkia taasen asteen pari ja nyt pidetään peukut pystyssä että tänään hyvänä jatkunut pötkylän pykääminen pysyisi sillä hantillaan ja huomenna saatais ihan oikeesti ne rokotukset kuntoon!

Ollaan kerätty painoa ihan hienosti!! Viisi kiloa pärähti poikki kun ikää tuli kasaan 13 viikkoa. Nyt ollaan 13 viikkoa ja 1 päivä... Ja koiraan on muuttanut asumaan itse piru ja perkele! Nyt on pureminen aika roisia ja hyökkii villinä jalkoihin ja eteenkin käsiin. Luojan lykky että tuo ei oikeasti pure vaan todella hellällä suulla käy kiinni. Sanotaan nyt kuitenkin että se on puremista ja ehdottoman tuomittavaa käytöstä. Pari kertaa on tullut oikeen kunnon kulmuri ja sen jälkeen onkin sitten mietitty käytöstä kotvasen pidempään. Kiellot ja pärähtämiset ihmisen suunnilta saa aikaan herrassa hetken katumuksen ja yleensä myös järjettömän turhautumisjuoksuhepulin.

Temputuksen saralla osataan jo tulla sivulle, seurata hetken aikaa ilman remmiä ja varsinkin remmissä menee upeasti... (toistaiseksi) Remmissä muutoinkin on ihan unelma!! (toistaiseksi) Ollaan opeteltu hyppimään maassa olevien harjanvarsiesteiden yli niin edestä kuin takaa ja kiertäen ja pujotellen. Ollaan kiivetty lankkua ja harjoiteltu päähän pysähtymistä. Herra osaa istua ja mennä maahan vaihtelevasti. Makuu opeteltiin lähinnä liikkeestä putoavaksi, joten ei oikein ymmärrä miten paikallaan voi mennä istumaan ja makaamaan. Isäntä opetti pojan noutamaan ja hakee heitetyt lelut todella kaukaa ja vinhaa vauhtia. (siis se koira... ei isäntä) Paddy hyppää renkaan läpi... (vielä kun mahtuu menemään)

Ensimmäinen tapaaminen äidin minibullin kanssa meni myös todella hienosti vaikka ensin valkoinen paholainen oli todella pelottava ja turhan lähelle puskeva. Tästä tapauksesta tulee kuvia myöhemmin kun saan taas kortin purettua.

Tältä erää tämä olis taas tässä... Pidetään huomiselle piikittelylle peukkuja!!