Paddy poika ON hengissä! Ensimmäinen päivä ilman tiputusta. Kanyyli on kyllä tassussa kiinni vielä varmuuden välttämiseksi... ja huomenna mennään siitä nykimään verikoetta taas.
Paddy meni siis maanantaina tiputukseen ja otettiin muutamia eri teorioihin perustuvaa testiä. Tiistaina tulosten piti tulla mutta eipä tullutkaan... Keskiviikkona kannoin eläinlääkäriin reporankana retkottavaa raatoa ja olin jo päättänyt että koira jää tälle tielleen jos tulokset tulevat eikä mitään selviä.
Luojalle kiitos testitulokset tuli ja saimme diagnosin varmistettua. Kovan onnen pojallamme on Addisonintauti. Keskiviikkona puolen päivän jälkeen tuikattiin ensimmäinen satsi kortisonia koiraan ja jo kolmen aikaan hoitaja soitti iloisena että elukka on jalkeilla ja jopa hyppii hieman ulkosalla remmissä!! Illan tullen olimme jo noutaneet loppuelämän lääkityksen aloituspakkaukset ja saimme illalla kotiin suoraan kävelevän koiran jolla oli jo oma olemus takaisin päässä. Sunnuntaista lähtien Paddy oli ollut enää vaistojen ohjaama raato, mutta nyt tuli tuttu koira takaisin.... Tosin TODELLA laihana ja heiveröisenä, mutta iloisena ja innokkaana.
Eilen illalla ensimmäisten lääkkeiden jälkeen paddy näki ensimmäistä kertaa rajanaapurimme uuden koiranpennun joka on vain viikon tai pari Paddya nuorempi. Pieni tiibetinspanielipoika sai paddyn innostumaan ja honkkeli leikki hetken aidanläpi uuden kaverinsa kanssa kunnes raahasin sen sisälle nukkumaan....
Tänään aamulla pelko oli vielä olemassa että tiputukseen olisi voitu joutua ja olin itse jo töissä. Tästä syystä äitini tuli hoitamaan Paddya ja oli kuulemma saanut maistaa millaista on olla hampaita vaihtavan schapen puruleluna :D Ruoka ja vesi kortisonin ja muun lääkemössön kanssa on tehnyt ihmeitä. Tänään päästettin jo naapurinpoika pihalle ja kaverukset saivat kisailla viiden minuutin ajan. Paddy oli ihan onnesta sekaisin kun vihdoin viikkojen jälkeen saa olla tekemisissä taas koirien kanssa ilman tautipelkoja.
Nyt sitten tasapainoillaan sen kanssa paljonko koiraa rassaa ja paljonko sen voi antaa juurikin leikkiä toisten koirien kanssa yms. Kuntohan on huono... Todella huono.... Elukka on laiha... Uskon kuitenkin että lyhyllä kohtaamisilla on psykologisesti suuri merkitys ja se myös auttaa nyt kuntouttamaan noita surkastuneita lihaksia takaisin... Niitä kuitenkin nyt tarvitaan kun kortisonin kanssa leikitään... Sovittiin jo huomiselle illalle treffit ja taas saa pojat painia sen viisi tai 10 minuuttia maksimissaan. Itse en tuota raaski lenkille edes yrittää eikä oikein tunnu oikealta sitä tuolla pihalla lelujen kanssa juoksuttaa... Painiessaan toisen koiran kanssa se kuitenkin saa tehdä sen omilla ehdoillaan ja vielä kun painikaveri on puolta pienempi niin eiköhän se ole tarpeeksi varovaista.
Mitä tämä nyt sitten tarkoittaa?? Elinikäinen lääkitys kahdesti päivässä ja sillä selvä... Stressaaviin tilanteisiin pitää varautua kortisonin kera ja alkuun joudutaan juoksemaan verikokeissa todella paljon. Me emme ole enää jalostuskelpoisia emmekä voi kisata missään lajissa ilmeisesti... Eli Paddyn ura tyssäsi jo neläjän kuukauden iässä tällaiseen tautiin... Odotan kauhulla taisteluita niin vakuutusyhtiön kuin kasvattajankin kanssa... Huhhuh.... Ahdistaa....
MUTTA MEILLÄ ON EDELLEEN MEIDÄN RAKAS POIKAMME HENGISSÄ JA TERVEENÄ!!
Nyt ei ole ruokarajoitteita enää... Kaikki vanhat vaivat menevät tämän taudin piikkiin heittämällä... Mahtavaaaaaaa!!!! Vaikka kamalaahan tämä oikeasti on??!!
Voi kamalaa! Itse en ole reiluun kuukauteen käväissytkään missään blogeissa ja sitten odottaa tällaiset sairaskertomukset :-( Mietin juuri eilen ihastellessani erästä ruskeaa schapea, että miten teillä menee.. Harmillista, miksi noin nuorelle pitää iskeä sairaus ja vielä kun olette koiranhankintaankin paneutuneet niin huolella ja pitkällisesti.
VastaaPoista