Täällä ollaan!

Mitäs meistä nyt kirjoittelisi... No sairautta on tietty pakko käydä vähän läpi... Paddy on nyt ollu vähemmällä kortisonilla kun florinef on saatu aika balanssiin. Saatiin ystävämme giardia taas takaisin ja sillä selittyi alkuvuoden kaksi pahaa suolistotulehdusta ja sitämyötä myös paljon ripulipaskaa... Nyt on kuitenkin giardiasta ensimmäiset puhtaat näytteet annettu ja koira siirrettiin BARFaamaan. En oikeen usko tai tajua vieläkään osaavani ruokkia koiraani, mutta kyllä tuo nyt elää...

Jätkälle ei maistu vihreät. Hyi olkoon jos laitan jotain lihojen joukkoon niin menee sapuska hyvin pitkin hampain ja toisinaan jopa ollaan koko päivä syömättä. (vaan eipä tipu muuta) Vielä ei maha kunnolla kestä esim kahta kanansiipeä vaan tulee heti kova maha ja "kalkkipaskaa" Yritänä nyt kanankauloilla saada sen puolen hoidettua ja toisinaan myös pötköstä luumurskaa. Öljynä menee pellavaa ja lihoina nyt nauta ja kana alkuun (kala sai irvistämään) Jätkä on ennen vetäny kyllä kokonaisia silakoita mutta kyllä pakko myöntää että tuo kalamössä haisee niin jumalattoman hirveelle että en koskis minäkään.

Eli opetellaan josko saataisiin tällä kuurilla maha siihen kuosiin että ei enää giardia pesiydy. Toivon myös apua vuotaviin silmiin ja näin pääsen luultavasti eroon possuallergianpelostani... Paddy siis on mun mielestä possulle allerginen vaan eipä se oikeesti siihen nyt reagoi vaikka luumurskassakin on possua... On mun joku oma mielleyhtymä kun on aina menny ripulille possun jälkeen.

Paddy on oppinut ihan sikana uusia temppuja. Kaikenmoisia hyppyjä, tasapainoiluja, tassutemppuja... Ihan siis järkyttävän paljon kaikkee ihmeellistä. Ylpein olen nyt tästä jalkojen päällä kävelystä... vaikka onkin sen jo pari kk osannu.

Kovasti kevään kynnyksellä pohdin karvojen jättämistä tai kynimistä. Kortisoni on saattanu vaikuttaa siihen että on aika jäätävä karvamäärä ja siihen jää sitten ihan koko maailmankaikkeus kiinni. Kesällä saattais olla helpompaa mökillä lyhyemmällä turkilla mutta toisaalta rakastan tuota pitkää karvaa. Nyt oon vetäny mahanalusen jo klaniksi jotta saa "kylmyyttä maasta" ja olen kyninyt myös paikat jotka tuppaa huopumaan (mahanalunen, jalkojen sisäsyrjät, hännänalunen yms)

Toistaiseksi meillä menee siis ihan ok. Nyt on pian edessa pallien poisto ja ensimmäiset epäviralliset koiratanssikisatkin vielä!!

MAHTAVAA KEVÄTTÄ

Eletään ja ollaan!

Meillä menee ihan suhteellisen hyvin! Paddy on vedellyt muutamat kerrat ripulia tässä tän vuoden puolella. Kaikki kerrat on luultavasti jostain sairauteen liittyvästä syystä jota en pysty jäljittämään. Olen alkanut kirjata ylös ripulipäiviä ja niitä edeltävien päivien tapahtumia ja ruokia. Katsastan myös josko esim tulee joku kasvupyrähdys tai muuta heti sen jälkeen että on kropan oma rasitus niinkuin pari kertaa on itseasiassa ollut... Ripuli juuri ennen kun alko jalka nousemaan ja nartut haisemaan nenässä... Kerran jäbä otti toista senttiä korkeutta ihan viikossa ripulin jälkeen yms juttuja.

Ollaan aloitettu rallytoko ja koiratanssi. Paddy on ihan ilmiömäinen oppimaan temppuja!! Nyt en enää pystyis edes luettelemaan kaikkia tassutemppuja ja muita kommervenkkejä joita ollaan treenattu ja opittu! Vieläkään ei osaa istua "kerjäysasennossa" kun ei vaan pennun fysiikka vielä taida riittää... Myös liian monen tassutempun yhtäaikainen treenaaminen on kostautunut ja nyt sitten kaikki tassut huitoo ilmaa kaikilla käskyillä... Ollaan kuitenkin aika hyvin matkalla oikeaan suuntaan :D

Jätkä osaa aika kaunissti kääntyä myötä ja vastapäivään ja jalat menee kaunista ristiaskelta. Toisinaan tuppaa vielä ottamaan muutamia kenguruloikkia ihan varmuuden vuoksi ja edestä sivulle mennään takaperinhypyllä joka on toki tehokas ja nopea tapa liikkua mutta en sitten tiedä kuinka sallittu :D

Meidän lattiakammoinen kakara oppi vasta viimeviikolla oikeesti hyppäämään sohvalle ja sänkyyn. Edelleenkään ei hyppää autoon (paitsi miehen farmariin jossa lattia on matalalla) Ollaan oikeen treenaamalla treenattu lumipenkoissa tuota ylöspäin hyppäämistä. Ulkona hyppää 120cm lumivallin päälle ihan keposesti mutta kotona ei pystynyt sohvalle hyppäämään... :D

Olen pitänyt paddyn otsatukan lyhyenä ja se on ollut hyvä juttu. Silmät on tulehtuneet tässä välissä kerran ja nyt on taas lääke tauolla ja vuotaahan nuo aika rajusti vaan ei vaaleaa eritettä niin annan olla...

Olemme keskimäärin hyvin onnellisia ja iloisia tällähetkellä!! Toivottavasti saan piakkoin jotain videonpätkää tai kuvia tännekin niin pysyy jonkunmoinen päiväkirja kasassa...

Lekurissa käyty taasen!

En tiedä miten saisin tarpeeksi leveän hymyn tähän aikaseksi... :Dx25 tai jotain??

Paddyn kaikki arvot priimaa ja koira on ollut lääkkeiden pöydälle siirtämisen jälkeen ihan superaktiivinen ja hyvävointinen. Ekaa kertaa oli virtsan ominaispainokin niinkuin pitää... Ainut mistä tuli pieni nootti oli taas suola... En ole antanut suolaa enää ylimääräistä kun on ollut ihan jees ilmankin olevinaan vaan kyllä se verikokeissa näkyy...

Tänään vielä tutkittiin lisää silmiä jotka edelleen punottaa enempi ja vähempi ja vuotaa myös enempi ja vähempi. No silmistä erittyy tarpeeksi kyynelnesteitä molemmista silmistä. Nyt lääkäri päätyi siihen että on tällainen joku "tila" missä silmien joku systeemi ei tajua mitä vastaan pitää kuinkakin paljon taistella ja tästä syystä punoittaa ja vuotaa... Vuoden ikään mennessä moinen vaiva korjaantuu itsestään ja nyt pitää vaan taistella näitä mahdollisia tulehduksia vastaan vielä muutama kuukausi.

Tää on kuitenkin niin pikkujuttu verrattuna tähän mitä nyt on koettu jo tähän asti... :D Että iso hymy...

Meidän jätkänpätkä on hyljänny mut. Se fanittaa ihan satasella miestä ja mä oon vaan se pakollinen paha joka muuttuu kiinnostavaksi vain silloin kun on herkkuja, remmi tai muita temppuiluvälineitä tarjolla. Eipä siinä mitään, mutta eniten jurppii se isännän perään vinkuminen ja vouhkaaminen. Siihen palaa käpy sitten ihan justiinsa... :)

Jätkänpätkältä vedettiin otsatukka vekka edellisen tekstin kirjoittamisen jälkeen.. Onhan tuo hieman rumempi nyt, mutta näen nuo punaiset silmät paremmin ja pystyn niitä seuraamaan...

Joku ei tykkää pinneistä... YHTÄÄN!!!

Ohessa vielä kuva jäbästä kun ne otsahaivenet oli peittämässä näkökenttää.... (kynimisen jälkeen istui rappusilla tuntitolkulla ja tuijotteli taivaan lintuja ja ohikulkevia ihmisiä... normaalisti meni aina vaan rappusille maate)